Kissat kategorioihin

Marraskuun muruset haastoi meidät paljastamaan meidän lempparirodut FIFé-kategorioista. Mennään nyt vähän mutu-tuntumalla ja kissaliiton nettisivujen tuella, koska siitä on jo pari vuotta aikaa, kun oon viimeksi kissarotuja tutkinut.

Rotukissoihin tutustumiseni lähti siitä, kun maatiaisia ei tuntunut löytyvän sitten mistään, kun en kokenut olevani "tarpeeksi pätevä" ottamaan ensimmäistä aikuisiän omaa kissaani löytöeläintalosta niiden mahdollisten käyttäytymishäiriöiden tai muiden ongelmien vuoksi, ja navettakissaakaan en olisi villeyden vuoksi mielelläni sisäkissaksi ottanut. Rotukissoja on nähtävästi vuoden ympäri tarjolla, ja kasvattajat ovat suurimmaksi osaksi varmasti päteviä ja asiansa osaavia ihmisiä, mikä sai mun pään kääntymään rotukissan puoleen sen lisäksi, että rotukuvauksista sai edes vähän osviittaa kissan mahdollisesta tulevasta luonteesta. Jokainen kissa on tietysti yksilö ja sitä rataa, mutta kuitenkin :)

Parrasvaloissa Schmimii!

Kategoria 1 (Exotic, Persialainen, Pyhä Birma, Ragdoll, Turkkilainen Van):

Ragdoll oli ensimmäisiä rotuja, joihin halusin tarkemmin tutustua siinä vaiheessa, kun ensimmäinen oma kissa alkoi olla ajankohtainen. Nämä sulosilmät ihastuttaa edelleenkin ja jotain samaa brittiläisiin verrattuna räggäreiden luonteessa kai on.. Veltostuminen sylissä taisi olla niitä kiinnostavimpia juttuja rodussa upeiden silmien lisäksi, myös rauhallisuus ja seurallisuus vetoaa.

M&A: Persialainen! Koska meissäkin on ihan vähän sitä verta jossain kaukaisessa sukupuun haarassa. Onkohan exoticeissä sitte meijän lyhytkarva-verta?! Huh.
 

"Vai sinisilmiä se siellä huokailee....."

Kategoria 2 (American Curl, Maine Coon, LaPerm, Neva Masquerade, Norjalainen metsäkissa, Selkirk rex, Siperian kissa, Turkkilainen angora):

Tämä kategoria on jäänyt kaikkein oudoimmaksi, rodut ei ihan tunnu siltä "omimmalta". Valitaan näistä nyt sitten Norjalainen metsäkissa, koska se kuulostaa terveeltä rodulta, ja onhan nuo viikinkien jälkeläiset nyt aika hurjia! :D

M&A: Maine Coonin kans ois kiva nahistella! Koska ne on ISOJA!

"Nytkö meijän vuoro"

Kategoria 3 (Bengali, Brittiläinen lyhytkarva, Brittiläinen pitkäkarva (alustava hyväksyntä 1.1.2016), Burma, Burmilla, Cymric, Egyptinmau, Eurooppalainen, Kartusiaani, Korat, Kuriilien bobtail, Manx, Ocicat, Singapura, Snowshoe, Sokoke): 

Siinä kohtaa, kun olin kuitenkin päätynyt haluamaan lyhytkarvaisen kissan, kolmoskategorian roduista löysin monta kiinnostavaa vaihtoehtoa. Arvatenkin suosikkini on brittiläinen lyhytkarva, suloinen pullea nallekarhu, joka nauttii elämän pienistä iloista turhia hötkyilemättä (miten tästä tulee nyt mieleen Karvinen ja Nalle Puh :D ). Muita mielenkiintoisia rotuja tässä kategoriassa on Eurooppalainen, Snowshoe ja Egyptinmau. Ai niin ja myös Kartusiaania harkitsin jossain vaiheessa...

M&A: No hei brittiläinen!!! Koska me ollaan!

Kategoria 4 (Abessinialainen, Balineesi, Cornish rex, Devon rex, Don Sfinx, German rex, Itämainen lyhytkarva, Itämainen pitkäkarva, Japanin bobtail, Peterbald, Sfinx, Siamilainen, Somali, Thai (alustava hyväksyntä 1.1.2015), Venäjänsininen):

Venäjänsininen, oikea aristokatti! Jäntevyys ja notkeus viehättävät, tällainen "oikean" kissan kuuluu olla :)

M&A: Mitä noi svinksit on?? Me voitais antaa niille vähän meijän ylijäämäkarvoista, ni niitä ei palelis, niilläkö ei oo oikeesti yhtään karvaa?!
 
Muut, ei FIFé-hyväksytyt rodut:
Näistä mulla ei oo mitään tietoa! Scottish foldien kautta löysin suorakorvaisen version Scottish straightin ja sitä kautta myös brittiläisen lyhytkarvan, joten annetaan sen vuoksi kiitosta luppakorville.

Omat valintansa haastan kertomaan Naukulan kerhon, Karvahelvetin ja Vihreän mökin valtiaan. Onneksi Mimmi ja Alfred aikovat elää nelikymppisiksi, niin mun ei enää tarvitse tosissaan pohtia näitä rotujuttuja.. :D

Karvakamut

Vanhempani uskoivat minun vihdoin olevan kyllin kypsä (:D) ottamaan vastaan lapsuuden aikaiset tavarani ja kissathan tietenkin olivat innoissaan uusista laatikoista, harmi vain kun niihin oli tukittu typeriä juttuja, eikä kunnollinen laatikkohyppely onnistunut. Laatikot myös hävisivät sisätiloista aika sukkelaan liiallisen kiinnostuksen vuoksi.. Mimmi ja Alfred olivat ihan ymmällään siitä, etteivät laatikot olleetkaan heille.

Yhden risan laatikon kuitenkin tyhjensin ja siitäkös sitten riemu ja riita syntyi, kun molemmat olisivat uuteen laatikkoon halunneet. Hauskinta oli tuo "karvaleluja"-teksti, niin sopiva elävien karvakamujen käytettäväksi :D

"Kuka siellä on??"

PLÄTS! "Pois sieltä, mun laatikko!"

"Usko jo, mun vuoro!!"

"Hitsi vie, sehän läks heti..."

"Kiva loota, paitsi mitä se Alfred nyt touhaa..."

Yksi karvaleluista jäi sisälle ihan vain Mimmin vuoksi. Arvasin, että kiinnostusta Mauno-matoa kohtaan löytyy! Siinä vain meni pari päivää, että Mimmi hoksasi miksi matonen jäi matolle.. Lupailin joskus kertoa, mitä Mimmi tekee Kong Kickeroon kanssa, mutta nythän se selviää! Sama harrastus, eri partneri :D Matonen on vain vähän kookkaampi ja näin ollen tietysti hivenen sopivampi kuin kickeroo. Ei tarvittu edes kissanminttua, että Mimmi innostui uudesta kaverista.

Oon nyt näköjään innostunut videoiden kuvaamisesta, kun hoksasin, miten ne saa tänne blogiin vähän isompina. Aina oppii uutta :)

Hepuli vai ei-hepuli?

Aioin kuvata Mimmistä luisteluvideon, mutta tytölle taisi iskeä ramppikuume, eikä videoinnista tullut mitään Mimmin jähmettymisen vuoksi. Osansa luisteluinnon puutteeseen saattoi olla myös Alfredilla, joka juuri tällä kertaa sitten halusi tulla mukaan ja pyöri edessä sekoittaen Mimmin pasmat. :D Ehkä on ihan hyvä, että jotkut jutut jää vain meidän kahden välisiksi..

Tässä kuitenkin pätkä Mimmistä, joka miettii ryhtyisikö hepuloimaan vai ei. Pätkä on aika pitkä, mutta lopun yllättävä juonenkäänne nostaa niskakarvat pystyyn ;)

Vastaus kysymykseen: ei kunnollista hepulia tällä kertaa.

(Ja sitten katsoin Youtubesta kissakuiskaaja Jackson Galaxya, jonka mukaan tuo hännän vispaaminen kertoo huonon energian keräämisestä ja kissan turhautumisesta.. :D)

Kuulumisia

Vihdoin sain viime vuoden kirjanpitohommat pakettiin omalta osaltani, ja toivon mukaan harrasteaikaa alkaa taas löytyä. Mimmillä oli vuoden hauskin hetki paperitöitten kanssa, tyttö luisteli tyhjien muovitaskujen päällä lattialla vaikka kuinka kauan. Olivat ilmeisen hauskasti liukuvia! Todistusaineistoa tästä ei ole, kun kuitenkin yritin tehdä töitä samalla, kun hihitin Mimmin hölmöilylle.. :D Pitänee ottaa leikki uusiksi joskus ihan kameran kanssa, juuri nyt en halua edes katsoa työhuoneeseen päin.

Alfred tietää, mistä naruista vedellä, jotta palvelija leikkii hiirileikkiä. Kukapa voisi vastustaa anovia silmiä ja vienoa vaativaa maukumista kovin kauaa. Meillä onkin jo muodostunut tapa, että ihmisten ruokailun jälkeen Alfred aloittaa konsertin hiirenmetsästyksen alkajaisiksi..

"Leikitäääänn!!"

Hiiri päätti tällä kertaa karata yläkertaan! 

"Nonii oon jo valmiina, missä hiiri??"

Tyhmä hiiri meni sohvatyynyjen rakoihin piiloon ja sinne jäi. Aikansa Alfred kaivoi tyynyjä, mutta hiiri vain nauroi partaansa ja pysyi piilossaan. Ehkä se sieltä vielä ulos tulee, jonain kauniina päivänä - tai sitten jo illalla.

Mimmi oli tietenkin paikalla, onhan yläkerta hänen valtakuntansa, johon Alfredilla ei ihan aina ole asiaa..

Huomasin muuten, että Alfredilla on toimiva suojaväritys, vai näettekö muka kuvassa kissan...? ;)

Myös Mimmi osaa halutessaan maastoutua ja olla piilossa. Eikö piilossa oleminen olekin sitä, että silmiä ei näy!

Ruokailusta vielä sen verran, että palasimme taas raakaruualta osittain teollisen ruuan pariin. Luonto ei vain anna periksi heittää ihmisruuaksi kelvollista lihaa roskiin kranttuilijan (Alfred tällä kertaa) vuoksi, joten nykyisellään vain yksi ruoka päivästä on raakaa. Sama oliko lihassa lisiä tai ei, ei kelvannut. Mimmille taas raakaruoka maistuu, mutta ummetus (ulostemassan vähyyden vuoksi) alkoi olla niin julmettua, ettei psylliumlimakaan auttanut. Siinä vaiheessa, kun kissoille pitäisi alkaa keittelemään kaurapuuroa (itse en syö) tmv., on helpompi vain antaa märkäruokaa raa´an lihan sijaan. Raksumerkkiäkin vaihdoimme samassa rytäkässä. Thrive ja Canagan maistuvat molemmille kissoille paremmin kuin hyvin ja mikä parasta, korvatöhkät on molemmilta vähentyneet ihan olemattomiin. :)

Maahan, tule, istu, apua...!

Hetken luppoaika kaupungilla johti käyntiin kirjastossa, jossa suuntasin tietysti ensimmäisenä lemmikkiosastolle. Mukaan tarttui pari kirjaa ja nyt meillä on kuukausi aikaa (kirjojen palautukseen) kouluttautua, kun toinen kirjoista lupaa tuloksia jopa kymmenessä minuutissa! Jos nyt oikein innostumme temppuilusta, helmikuussa haen meille sitten ihan oman opuksen aiheesta. Mimmin koulutus jää vielä myöhemmälle, koska motivointi ilman herkkuja on suhteellisen haastavaa. Mimmi oppi kyllä aikoinaan helposti olemaan käyttämättä kynsiä ja oppiminen tapahtui leikin ja paperitolleron avulla. Ehkä jossain vaiheessa kokeilen opettaa tytöllekin jonkun helpon tempun, jos vain saan toisen innostumaan asiasta.. Tällä hetkellä aktivointina (leikin lisäksi) toimii yöraksujen piilotus, Mimmi tykkää metsästää ruokansa.

Haluankohan tietää, mitä kissani ajattelee :D

Alfred on niin perso namuille, että ihan ensimmäisenä pitäisi kollillekin saada opetettua, että kynsiä EI käytetä ihmiseen, vaikka kuinka olisi nannaa lähettyvillä. Kirja ei tietenkään kerro mitään tuosta kynsimisestä, että sen suhteen joudun taas turvautumaan googlen apuun. Muuten Alfred on varmasti innoissaan saamastaan ekstrahuomiosta, saa nyt vain nähdä meneekö mun pyynnöt ikinä jakeluun... Tähän asti Alfred on ainakin ollut liiankin innokkaasti temppuilemassa, enkä ehdi kissaa sanoa, kun namut on jo napattu käsistä ja touhutuokio näin ollen valmiiksi todettu. :D

"Aktivoidu keskenäs, mulla on talviloma."

"Kouluta kissasi 10 minuutissa" suosittelee opettamaan kissalle ensimmäisenä luoksetulon ja istumisen, mutta mehän äärimmäisen fiksuina ryhdyttiin heti (jokunen kuukausi sitten) kokeilemaan "high fivea". Luokse Alfred tulee kyllä pyytämättäkin lähes aina, kun nousen ylös. Nythän tilanne on "temppuhetkissä" sellainen, että Alfred istuu ja nousee takajaloilleen tarratakseen heti (kynsineen) käteeni kiinni, kun tietää, että jotain pitää tehdä. Itselläni taas ei ole minkään valtakunnan käsitystä, miten saisin Alfredin ymmärtämään, mitä toivon sen tekevän. Treeniä ja opiskelua vaatii tämän touhun opettelu vielä, kummaltakin! :D

Osaa Alfred jo ainakin yhden tempun: sylissä venkoilun! Herra inhoaa sitä, kun nostan hänen silkkikarvaisuutensa nurinkurisesti (=vasenkätisesti) syliin, ja heittäytyy samantien kierteelle päästäkseen äkkiä alas. Toisinpäin nostaessa pysytään hetkinen nätisti sylissä, mutta mitään hauskaa puuhaa nököttäminen ei ole. Alfred haluaa syliin vain ja ainoastaan silloin, kun se hänelle itselleen sopii ja lisäksi ihmisen pitää ehdottomasti istua tai makoilla!

"En haluuuuu..."

No Flash!!!

"Ollaan taisteltu palvelijan kanssa tuosta sen kameran käytöstä, ja oletettavasti me jäätiin voiton puolelle ainakin sen salaman suhteen. Se käskee meitä pitään silmät auki ku se valo räppää, mutta ei me vaan pystytä! Miten te muka voitte olla kuvissa silmät auki?? Ei auta kuin huokailla ja ootella valosempia aikoja, meinas emäntä. Tai sitten ryhtyä kuvaamaan leppäkerttuja, kuten veljensä oli ystävällisesti neuvonut, kun tuo oli sillekin tätä asiaa tuskaillut.

Näin ku tekee ni salama häipyy vähin äänin!

Mimmiki on oppinu saman tyylin!

Meillä on vietetty nyt vähän sellasta siesta-viikkoa, ei olla hirveenä jaksettu leikkiä mitään. Siis erikoista. Mulla on tietenki se mun hiiruli, jota höykkyytän joka päivä ja tää nykynen Hiiru Kakkonen on ollu tosi sitkee kaveri! Mun on lisäks pitäny huolehtia tuosta palvelijasta, ku se on yökaudet rykiny aivojaan pihalle ja aamusin nukkunu pitkään. Meinasin eka yönä säikähtää että mitä sille tapahtuu ja menin sen viereen nukkuun loppuyöks, onneks se heräs lopulta antaan meille ruokaa, ku Mimmi osas sen saada hereille!

Löysin kuitenki sen minttupallon, minkä Mimmi sai synttärilahjaks ja kokeilin vähän leikkiä sillä.

Olin ihan luvan kanssa liikkeellä, Mimmi näki että pallero oli mun hallussa ja anto mun vähän pyöritellä sitä. (Mimmi tykkää nykysin nukkua tuossa pahvilaatikossa, jota oltiin jo heittämässä johonki mäjelle.)
 

Sniffff...

Mikäs tuo haju oli?? Virmajuuri?

Snifff??

SE OLI KISSANMINTTUA!!1!

Kyllä mää sanon että tuo minttu on petollista!! Meni aivan jäseniin ja oli pakko vetää heti pikku tirsat pallottelun päätteeksi..."

- Alfred