Kassikissa

Mimmi on tyypilliseen tapaansa aina valmis sukeltamaan kaikkiin piilopaikkoihin, joihin on mahdollista änkeytyä. Alfred ei ole niin innostunut uusista tai vanhoistakaan vaanimispaikoista..

"Oon vähän totisena, kun mun piiloutumisyritys halutaan ikuistaa. Sitäpaitsi, joku typerys on mennyt leikkaamaan ton kassin sangat poikki!

 Loistava piilo, sanoisin! Kukaan ei yhtään arvaa, missä luuraan!

Mikä se oli?? Pieleen meni piiloutuminen tälläkin kertaa, joku rapsahdus kuului ja jouduin nostaa pääni pensaasta.

Siinäpä syypää "mun hymyyn". Ilmeeni kertoo varmaan kaiken oleellisen? Alfredilla tulee aina hirvee hinku päästä tekemään just sitä, mitä mää olisin ollu tekemässä, tai ainaki se tulee niin viereen, että mulla menee hetkeks pasmat sekasin.

Tosta kirahvipatukasta voisin joskus tarinoida enemmänki, tai käskee tekemään videon siitä. Kickeroota ei saa tuosta piilottaa mihinkään, koska mää tarviin sitä joka päivä, ainakin lähestulkoon.. Palvelija ei vaan oo ikään ollu kamera kourassa oikeeseen aikaan, vielä."

-Mimmi
 

Osataan me kyllä olla piilossa yhessäki, niinku tässä (paheksuttavassa) kuvassa näkyy.. Pusseilla me ei saada ikinä leikkiä ilman valvontaa.

(Kuvat otettu jo marraskuussa) Mimmin silmäkulmaan muodostui kuin muodostuikin nyt sitten pieni rupi, eli oli sitten kuitenkin kynsäissyt itseään tai saanut osumaa Alfredin tassusta. Mimmi on toistaiseksi antanut ruven olla, että eiköhän se siitä itsekseen parane pikapuoliin. Pitäisi varmasti vielä ahkerammin leikkailla näiden kynsiä, että pärjättäisiin ehkä kokonaan ilman taisteluvammoja.

Lempihiiruli

Alfred näyttää lempilelunsa, onkilelun narun päähän solmitun harmaan hiirulaisen. Sitä jaksetaan jahdata joka päivä! Nyt tosin Hiiru koki karmean kohtalon, joutua nyt ränsistyneenä, karvapeitteensä menettäneenä ja hyvin palvelleena roskakoppaan! Tilalla narun päässä tällä hetkellä jo leppis, liila isompi Öttiäinen, joka liikkuu myös ketterästi mutta siltikään pääsemättä karkuun Alfredin suuria tappajatassuja...

Tässä vielä hyvässä kunnossa, häntä on mennyttä mutta silmät tallella!

Hiirulainen syöksyili pitkin ja poikin, tietämättä mihin paikkaan voisi turvallisesti pujahtaa. Alfred Hirmuinen vaani jokaisen nurkan takana pientä piipertäjää. Sohvan alle pujahtaminen oli näppärä liike, sinne ei valkoinen tassu yltänyt. Mitä lie pienen Hiirun mielessä liikkui, kun se päätti sännätä makuuhuoneeseen ensin sängyn alle ja sieltä sängylle, kohti päiväpeiton reunaa...

Nips vain, ja Hiiru oli loukussa! Alfred oli ylpeä itsestään, syystäkin, onhan harmulainen aina vaikea kiinninapattava. Tokihan pienen hiiren loru ei ollut vielä loppu, kissoilla kun on tapana leikkiä saaliillaan ja tämän Hiirukin tiesi.

Suuhun hiirulainen joutui, märkään, terävähampaiseen. Vielä Hiiru mietti, josko tästä vielä selvittäisiin. Tyynenä on pysyttävä vaikka henki menisi, pohti hän. Alfred taasen aprikoi, tappaako heti vai hetken päästä.
Onko Hiiru kärsinyt tarpeeksi vai selviääkö Hiiru pinteestä?

Näin vain kävi niin, että Alfred teki virhearvioinnin Hiirun ketteryyden suhteen ja päästi hiiren liian lähelle pakopaikkaa. Sängyn reuna oli jo näköpiirissä, tilaisuus pelastua oli lähempänä kuin koskaan! Jos vain Alfredin ote vähän hellittäisi...

Hahaaaa, vapaus! Pelastus! Hiiru säntää sukkana pois makuuhuoneesta, pois olohuoneesta, takaisin vessaan, jonka ovi painuu hiiren perästä kiinni ja Alfred jää nuolemaan tyhjiä tassujaan. Tämän kerran Hiiru oli ovelampi, vai oliko oveluus sittenkin Alfredissa, joka tietää jatkoa seuraavan.
 

"Tämä ei ollut vielä tässä."

Palvelija lupaa ja vannoo, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen satutuokio tässä blogissa (ainakin tänä vuonna).

Treenit jatkuu ja jatkuu, ja jatkuu...

"Mun silmää ei sitte vaivaa yhtään mikään, täällä vaan hössätään ylenpalttisesti heti, kun vähän siristelen. Naamaakaan en oo ihan priimasti jaksanut nyt puunailla, ni pääsi pieni rähmäpallero kertymään nokanpieleen. Kaikki kunnossa!

Oon muistanu taas mun yhen lempiharrastuksen, lentopalloilun! Oon treenaillu tätä jo vuosi sitte samassa paikassa ja asennossa ja nyt yhtäkkiä taas muistin, että täähän oli kivaa! Vaatii kyllä palvelijan paikalle passaileen mulle, mutta seki oli innoissaan, kun mää jaksoin taas innostua paperitollerosta. Niitä ei oo vähään aikaan näkynykään, ku Alfred pienempänä aina naposteli kokonaan nuo paperit. Nyt sain taottua sen päähän, että niitä ei syödä!

 Tästä se lähtee! Katon silmä tarkkana, kun pallo lähestyy!

 No heitä nyt jo äläkä piilottele sitä siellä! 

Ja sieltä se tulee! 

Mulla on tollero suussa, en oo noin pullee!!

Tää on tosi näppärä asento, pidän takajalat tukevasti tuolia vasten, että saan ponnahdusvoimaa! Pomppu mulla kyllä muutenkin on niin loistava, että pitää taituroida vähän eri asennossa ku ne telkkarin palloilijat.. Huitasen aina iskulyönnin tassulla pitkin maita ja mantuja, ja palvelija on joka kerta ihan hukassa eikä kerkee torjua tai puolustaa tai mitään muutakaan.

 Hohhoi, mistä Kuubasta asti se lähtee se palloa hakemaan???

Anna tänne se! TÄNNE!! Lopulta palloilu menee vähän höpöksi ja haluun vaan, että se laitetaan tuohon tuolin kapulaan, että saan sinkauttaa sen siitä maailmalle. Jaksan leikkiä vaikka kuinka kauan, kun tässä liikkuu enempi palvelija ku minä!

Palloilutreenit päättyi taas siihen, kun Alfred halus kans tulla harjotteleen. Sillä vaan on vähän erilaiset metodit pelin suhteen, vähän niinku tyyliin kaikki-mulle-heti-nyt. Ehdin kuitenki saattaa omat treenini loppuun nii ei harmittanu yhtään paljon, vaikka Alfred tuliki yhessä leikkimään!

Palvelija hekotti tälle päättömälle kuvalle ja toivois pitempiä käsiä, että mahuttais kokonaan kuvaan.. Ja jotain salamaaki se toivoo, jos sitte sais Alfredistaki vauhtikuvia. Nyt sitä kuvataan enempi ku se on vaan paikallaan ja sain luvan näyttää että minkä takia. Tässäpä lopuksi kaks kuvaa Alfredista ja sen päivävillistä niin hyvillä asetuksilla kuin palvelija osas siihen kameraansa laittaa:

Alf oli kyllä ihan täpinöissään, itekään en kerinny sen perään ja katoinki ihan äimänkäkenä, että mistä moinen virtapiikki. Päätin poistua paikalta ennen kuin se taas iskee kyntensä muhun!"
 
-Mimmi