Salainen Joulukissa 2018

Osallistuimme viime tingassa tämänvuotiseen Salaiseen Joulukissaan ja onneksi osallistuimme, sillä lahjan lähettäminen ja saaminen on aina yhtä jännittävää! Tänään saimmekin jo avata oman pakettimme.

"A: Uuuu, pakettinaruuuu!"

"Kortti ja kolme pakettia - jokaiselle oma! Mutta mihin sä sen parhaan osuuden eli narut laitoit??"

 "Nää oli yksinomaan minulle. MINULLE! Avataan heti jooko."

"Lammas oli namia ja joudun ehkä syömään kaikki heti, koska palvelija onnistu avaamaan pussin väärin ja loput kuivettuis muuten pilalle. ^.^" (toim.huom. ehkä loput herkut sullotaan kuitenkin tuplapussiin eikä Alfin suuhun..)

"Nää on varmaan palvelijalle. Se tykkää jostain syystä ihan kauheena kaikesta kissakamasta, joten sukat ja pyyhekoukku otetaan heti käyttöön ja suklaa tulee kyllä ihan varmana syödyksi. :)"

Myös Mimmi sai siis paketin, mutta koska neiti Näpsä ei juuri tänään halunnut tulla estradille, täytyi estradin siirtyä Mimmin luo.

 Kas tässä. Mimmin ikioma paketti!

 Vaikka ja mitä! Kyllä Mimmi on ollut kilttinä! Alfred auttaa, luonnollisesti.

Paketista paljastui muun muassa hyväntuoksuinen mittarimato. Tämä on juuri sellainen lelu, joka saa Mimmin innostumaan ja mato on varmasti huippukiva sujauttaa piiloon sohvan alle! Mistä joulukissa tiesikin, että tällaisia Mimmi rakastaa..

 Hurrrja vieterimadontappojahti alkaa!

Mimmi on otettu, että sai näin hienon lahjan! Ja lisäksi vielä herkkutikkuja ja vinkuvan pehmokissankin!

Tässä vielä Salaisen Joulukissapaketin sisältö kokonaisuudessaan. Korttia komistaa vinkki lahjan lähettäjästä, sehän on tietysti Max Tassulinnasta. Iso kiitos Tassulinnan Pepsille, Maxille ja emännälle yllätyslahjasta sekä jälleen koko Salaisen Joulukissan järjestämisestä! :)

Kaiken lahjavouhotuksen jälkeen joku päätti, että tontut eivät ilmeisesti enää kurkistele ikkunan takaa ja nyt saa taas olla tuhma...:

 Oi voi.

...

Nämä kuvat eivät varmaankaan kaipaa selityksiä...

SE aika vuodesta on taas käsillä. Mimmi ja Alfred olivat jälleen mielellään joulukorttikuvien päätähtiä. Ainakin hetken aikaa, tai ainakin Alfred oli. Mimmi tarjosi vaihtoehtoisia kuvakulmia kaavoihinsa kangistuneelle palvelijalle. Se, otinko opikseni, jää nähtäväksi.

Pitkästä aikaa

Kävin pitkästä aikaa moikkaamassa Jallu-kissaa kameran kanssa. Jallun mielestä parasta oli, että isäntänsä ei tällä kertaa ollutkaan lähtenyt livohkaan, vaan olimme paikalla kaikki kolme.

"Täällä oli herkkuja, haluun lisää!"

"Kettu vieköön, kuka mun namit piilotti??"

Tuliaisena vein Jallulle Alfredin lempinamuja, Cosman kuivaherkkuja. Tuli tilattua niitä vähän yli oman tarpeen, kun uutuusmaku lohi yllätti ja oli Alfredista jopa vielä parempaa kuin muut maut. Mimmikin on lohta maistellut, mikä on jo melkoinen saavutus!

"Kohta sieltä tippuu beeffiä!"

Jallua hoidin viimeksi keväällä, kun isäntänsä oli reissussa. Silloin ei tullut mieleenkään ottaa kuvia, koska Jallu oli aikamoisen laihassa kunnossa mahapöpön jäljiltä. Ruoka on sen jälkeen onneksi maistunut ja Jallu on jo paljon paremmassa kunnossa. Kyllä 11:n vuoteen mahtuu tauti jos toinenkin siinä missä kolttonen tai kaksikin..

"Mitä kolttosia muka. Nätin sukan toit mulle, kiitos."

"Mä sulle kolttoset näytän..."

Ehdotin Jallun isännälle, jos kieputtaisimme Jallulle joululahjaksi uudet narut kiipeilypuuhun. Saa nähdä mitä siitä tulee, jos saamme aikataulut natsaamaan projektin parissa. Jallu on ollut sopivan kilttinä tämän(kin) vuoden, joten lahja on jo moneen kertaan tienattu. ^.^ 

"Mä tykkään mun isistä ja mun isi tykkää musta."

 Kotiinpaluu on joka kerta samanlainen Jallun luota tullessa. Onneksi mikään ei muutu.