Pitkästä aikaa

Kävin pitkästä aikaa moikkaamassa Jallu-kissaa kameran kanssa. Jallun mielestä parasta oli, että isäntänsä ei tällä kertaa ollutkaan lähtenyt livohkaan, vaan olimme paikalla kaikki kolme.

"Täällä oli herkkuja, haluun lisää!"

"Kettu vieköön, kuka mun namit piilotti??"

Tuliaisena vein Jallulle Alfredin lempinamuja, Cosman kuivaherkkuja. Tuli tilattua niitä vähän yli oman tarpeen, kun uutuusmaku lohi yllätti ja oli Alfredista jopa vielä parempaa kuin muut maut. Mimmikin on lohta maistellut, mikä on jo melkoinen saavutus!

"Kohta sieltä tippuu beeffiä!"

Jallua hoidin viimeksi keväällä, kun isäntänsä oli reissussa. Silloin ei tullut mieleenkään ottaa kuvia, koska Jallu oli aikamoisen laihassa kunnossa mahapöpön jäljiltä. Ruoka on sen jälkeen onneksi maistunut ja Jallu on jo paljon paremmassa kunnossa. Kyllä 11:n vuoteen mahtuu tauti jos toinenkin siinä missä kolttonen tai kaksikin..

"Mitä kolttosia muka. Nätin sukan toit mulle, kiitos."

"Mä sulle kolttoset näytän..."

Ehdotin Jallun isännälle, jos kieputtaisimme Jallulle joululahjaksi uudet narut kiipeilypuuhun. Saa nähdä mitä siitä tulee, jos saamme aikataulut natsaamaan projektin parissa. Jallu on ollut sopivan kilttinä tämän(kin) vuoden, joten lahja on jo moneen kertaan tienattu. ^.^ 

"Mä tykkään mun isistä ja mun isi tykkää musta."

 Kotiinpaluu on joka kerta samanlainen Jallun luota tullessa. Onneksi mikään ei muutu.

Sääntöjä

A&M: Päivän puheenaihe tuli mieleen, kun Mimmi jahtasi ötökkää kiukaan alle ja sai samantien huutia palvelijalta, tai no, lähinnä kuuli kauhistunutta kieltämistä. Sinne ei kuulemma saa mennä, vaikka ötökkä menikin?! Kyse on siis säännöistä. Typeristä, oikeista, vääristä, huonoista ja hyvistä säännöistä. 

Vakava aihe.

Välillä tuntuu, että meitä kielletään koko ajan tekemästä mitään kivaa. Ja välillä tuntuu, ettei säännöissä ole päätä eikä häntää. Palvelijoiden pitäisi olla sääntöviidakkonsa kanssa hiukan johdonmukaisempia! Me jaoteltiin meidän "sääntöjä" osiin, joista ryhmä 1 on se hämmentävin, vaikkakin ilmeisesti eka säännöt on ne tärkeimmät ja ne on olemassa meidän omaksi parhaaksi.

Ryhmä 1: Jossain määrin ok
- Kiukaan alle ei saa mennä (ikinä), mutta lauteille saa ja kannattaakin mennä silloin, kun sauna on lämmitetty. Siis onko sauna sitten kielletty vai sallittu ja milloin mitäkin, jos saa kysyä?
- Lieden päältä ei saa kävellä, jos siinä on kattiloita ja se hehkuu lämpöä. Lieden päältä saa kävellä, jos se on kylmä. Tää sääntö on ok, koska Mimmi on kerran kokeillut kuumaa levyä tassullaan ja se oli KUUMA!!
- Ulos ei saa karata. (Mimmi: No ei oo kyllä käyny mielessäkään! Tää on joku Alfredin juttu.)

Ryhmä 2: Mahdottomat muistettavat
- Kasveja ei saa kiusata (Alfred: No Mimmi on aina sen nukkumatin kimpussa! En minä.)
- Kaikkea madon- tai narunnäköisiä juttuja ei kannattaisi pureskella ja hipelöidä, niinku niitä piuhoja mitä menee ison matopelitaulun (= tv, toim.huom.) takana
- Vaatekaappiin voi jäädä jumiin, jos sinne menee salaa
- Ööh, ja mitähän muita näitä oli..

"Tää ei edes kuki ikinä, joten tätä ei lasketa!"

Ryhmä 3: Täysin typerät
- Ei saa tapella (M&A: Eihän me tapellakaan??)
- Ei saa kolistella ja rymytä yöllä (M&A: No milloin sitte?)
- Ei saa kävellä näppäimistön päältä (M&A: Tuntuu hassulta tassuissa, kun näppäimet painuu alas ^.^)
- Ei saa juosta ihmisten jalkoihin kun ne on kävelemässä (A: Mä vaan niin tykkään ihmisistä, en voi sille mitään. <3)

- Ei saa raapia seiniä tai sohvaa (A: Joskus matka raapimapuulle on yksinkertaisesti liian pitkä.)
- Ei saa leikkiä palvelijan sisustusvalopalloilla (M&A: Pallo ku pallo??)
- Ei saa kuikuilla portaiden välistä niin, että tipahtaa tai näyttää siltä, että on tipahtamaisillaan (A: Tiiätteks kuin hauskaa se on?!)
- Ei saa räplätä seinäkelloa portaiden välistä (A: Pitäähän se kokeilla, toimiiko se.)

"Kiitti nyt riitti"

 - ...ja näitähän riittää. Näistä kolmosista ei tarvi välittää, koska palvelijat on hyvä pitää valppaina ja pitää niilläkin olla jotain jännättävää meidän kans.

Onko teillä lisää typeriä sääntöjä tai jotain muuta lisättävää, mitä me ei nyt muistettu?

"Sääntöjä, yäk."

Ai niin, nää kuvat otettiin, kun oltiin tekemässä lopputarkastusta palvelijan maalailujen jäljiltä. Se oli sen ihka eka "oikea" maalaushomma ja ihan ite ja yksin se tän teki. Kai me sitte hyväksytään suoritus, ku parhaansa se ainaki yritti. Väri ainaki on kiva! Saa palvelijaki vähän tuntumaa, miten kivaa on olla ruskeassa pahvilaatikossa. ^.^

Juhlapäivä

Sir Alfred täytti 12.10. 4 vuotta! 

Kollaasia etsiessäni huomasin kauhukseni, että kaikki kuvat Alfredin pentuajoilta jäivät siihen huono-onniseen hajonneeseen läppäriini!! :'( Olin ihan varma, että siirsin kaiken ulkoiselle kiintolevylle, mutta en sitten ilmeisesti. Arvatkaa harmittaako. :( Onneksi täällä blogissa on sentään joitain kuvia tallessa, vaikkakin pienennettyinä, ja osan kuvista olin teettänyt paperisiksi jo aiemmin. Ehkä opin tästäkin katastrofista jotain. Toivottavasti.

Mutta ne synttärit! Alfredista on joka vuosi huisin hauskaa olla hetken aikaa samanikäinen kuin Mimmi. Söör halusikin tänä vuonna pitää oikein kunnon kestit juhlapäivänään.

 Juhlakansaa vastaanotettiin täydessä tällingissä. 

Myös vieraita oli pyydetty noudattamaan pukukoodia. Solmio on aina varma valinta!

Ruoka tarjoiltiin pöytään a la Catti -tyylin mukaisesti. Kokki oli tehnyt parhaansa, mutta Kisselin-tähtiä ei tämän annoksen perusteella annettu. Raadin mukaan annoskoko oli liian suuri ja esteettisesti hieman arveluttava. Possunsydän olisi myös voinut olla helpommin suuhunsopivaksi pilkottu. Kokki pyyhki kyyneliä silmäkulmastaan ja lupasi ylittää ensi kerralla itsensä, jotta olisi edes yhden Kisselinin arvoinen. Juhlakalu lohdutti nuorta lupausta kehumalla sen verran, että maittavaa ruoka kuitenkin oli.

Syömisen jälkeen synttärisankaria pyydettiin astumaan estradille päivän ikuistamista varten. Alfred ihmetteli, miksei kuvausta voinut hoitaa ennen ruokaa, koska tietysti täyteen ahdettu kupu näkyy kuvissa!

"Emmä kehtaa, miltä mä oikein näytän!!?"

Kuvaaja onnistui rauhoittamaan jännittyneen juhlijan kehumalla tämän kroppaa oikein hyväksi ja sopivaksi. (Ja vaikkei kroppa olisikaan priimakunnossa, siitä ei ole sopivaa mainita juhlapäivänä ja pahoittaa sankarin mieltä.) Saimme kollaasiin jälleen tuoreen vuosikuvan ja juhlat käynnistyivät toden teolla.

Virallinen osuus oli ohi ja solmiot sai riuhtoa irti. Kuristavia kammotuksia moiset!

Seurapiirileikiksi Alfred valitsi laivan lastauksen. Laiva lastattiin koolla: kissoilla, karvoilla, kissoilla ja kivoilla kissoilla ja kissankarvoilla. ;)

Yllätysnumerona nähtiin aasinhännän kiinnitystä. Kukaan ei tosin ollut nähnyt itse aasia, joten häntä piilotettiin lopulta sohvatyynyn taakse. Ehkä aasi löytää sen sieltä?

Ilta alkoi jo pimetä, kun Alfred ehti vilkaisemaan lahjapöytäänsä. Aikamoista! Herkkuja on nyt ainakin vuodeksi eteenpäin ja mikähän tuo alareunan pyöreä hauskannäköinen vempele on!

"Siihen palaamme todennäköisesti myöhemmässä vaiheessa. Unohdit kuvata myös saamani vallan sopivat syntymäpäiväkortit ruuattomien lahjojen lisäksi. Sunnuntainako järjestetään sitten ne kakkoskekkerit rahvaalle siis ihmisille? Siinä olisi paikka korjata tilanne", totesi Herra Alfred, 4 vee, ja palasi illanviettoon.