Pöytäliina

Meillä ei ikinä ole ollut pöytäliinaa. Nyt on. :)

Päivä 1, lauantai: Tutkinta

Häntä :D

"Kaikki ennallaan?"

"Hämmentävää."

"Vieläkö tästä pääsee alas.."

"Täälläkin kaikki ennallaan?"

"Kaikki on nähtävästi ennallaan. Hyvä."

Vain kolme jalkaa :O

Kaikki raajat tallessa :)

Päivä 2, sunnuntai: Hyväksyntä

"Pystyy tässä pöydällä vieläki temppuileen! :)"

"Hiiopp, näin!"

"Uuups, jaiks, kiikkerä tuoli!!"

"Täs ei tuu käymään hyvin"

Mimmi-höpöliini on täällä taas! Sekuntia myöhemmin Schmimi tipahti pöydältä tuolille niinkuin arvata saattaa, en ehtinyt kissaa sanoa. Mun höntti mussukka. <3

Irtokarvanmetsästäjä

Brittikissoista lähtee kuulemma älyttömästi karvaa. Muista kissoista ei lähde, eihän? ;) Tottahan se tietenkin on, että briteillä karvaa riittää tiheän aluskarvoituksen ansiosta ja sitä myöten irtokarvaakin jonkin verran löytyy. Tuntuu jo ihan normaalilta, että kissaa silittäessä irtokarvat kasaantuvat yhteen klimppiin ja sitä myöten helposti roskikseen.. (Maatiaiskissa-Jallusta ei tällä tavoin lähde karvaa. :))

Kohta alkaakin taas kevään "satokausi" ja olemme jo saaneet esimakua tulevasta karvanlähtöajasta. 

Kas näin! Suuri saalistaja pyydystää omia karvojaan. Ihana keväinen auringonpaiste paljastaa kaikki piiloon pyrkivät karvat. Onnettomat pirulaiset pyrkivät piiloutumaan kaikkiin kankaisiin ja huonekalujen alle. Talven sähköistämänä irronneet karvat saattavat ajautua takaisin kertaalleen jättämäänsä kroppaan, mikä ei varsinaisesti ole kovinkaan pysyvä ratkaisu. Jossain vaiheessa on leijailtava muualle.

A: "Palvelija, etsäviitsisitsä jo pikkuhiljaa lopettaa löpinät ja alkaa imuroida? Ei millään jaksais jokaista karvaa pyydystää manuaalisesti!"

Sillähän niistä piiloutuvista irtsikoista pääsee - imuroimalla. :)

Heikkoja hetkiä

Muistiinpanoja myös itselle. Juju ei saa lukea, Mimmi pyytää! <3

"Taas näitä juttuja." 21.2.2017

Mimmikin kävi sitten lääkärissä. Ei tullut otettua ääniraitaa mourusta autossa, koska olin itse sen verran jännittyneessä tilassa tulevan rauhoituksen takia. Lääkäri totesi suuta katsottuaan, että kyllähän siellä hammaskiveä oli poistettavaksi asti. Mimmi oli heti sisälle päästyään ihan kauhuissaan ja jouduin irrottamaan kopan kannen, että sain tytskän edes esille. Hampaat tutkittiin niin, että Mimmi oli mun sylissä eli taitaa olla turha toivoa, että Mimmi jatkossakaan haluaisi itse tulla syliin.

Odoteltiin paikan päällä, eikä hommassa kauaa kestänyt (puolisen tuntia kai). Kun lääkäri oli valmis ja kutsui meidät huoneeseensa, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa "onko Mimmi ollut ihan hyvä syömään?" ja mullahan heti raksutti että mitähän nyt on löytynyt... 

21.2.2017 Mimmin levein haukotus.

Mimmin minimaalinen suu oli tuonut lääkärille yllättäviä haasteita. Suu ei aukea niin paljoa, että se-joku-väline olisi mahtunut suuhun pitämään leukoja erillään. En ole itse tajunnut ajatellakaan moista, vaikka olen kyllä huomannut, että Alfredilla haukotus on paaaljon leveämpi kuin Mimmillä. Ennemminkin olen ajatellut, että Alffilla on "monsterisuu". :D No, eipä tuolle kai mitään mahda eikä lääkärikään siitä sen enempää virkkonut. Oma ajatukseni oli, että saattaahan tuolla suun koolla olla jotain vaikutusta puremisinnokkuuteen (lähinnä sen puutteeseen). Lisäksi Mimmin hampaat on ilmeisesti tosi pienikokoiset.

Hammaskiven lisäksi muita ongelmia ei ilmennyt ja nyt on alligaattorihymy kohdillaan! Yritämme jatkossa pitääkin sen kunnossa, ettei kiveä tarvitsisi ihan joka vuosi poistella. Jujulta saimmekin jo oppia, kuinka hammaspeikko karkotetaan. Jännityksellä lähdemme kokeilemaan harjankäyttöä käytännössä.

21.2.2017 "Eihän tarvi lääkäriin jos istuu selkä suorana?!"

Saman rauhoituksen yhteydessä myös Mimmi-raukan anaalirauhaset tyhjennettiin kunnolla. Jonkin verran ne toimivat itsestäänkin, mutta eritettä oli kuitenkin kertynyt liikaa rauhasiinkin. Mimmi pitäisi saada juomaan vettä entistäkin enemmän, että kakan koostumus olisi vähemmän kuivaa ja enemmän pötköä kuin papanaa. Lääkärin tassuunkin oli tyhjennyksen yhteydessä tarttunut yksi papana, jonka (ja kertomani) perusteella suositteli nesteen lisäämistä ruokaan. Ehdottihan tuo kissojen "suihkulähdettäkin", jos Mimmi innostuisi siitä juomaan. 
(Pitäisiköhän laittaa tilausta nimeltämainitsemattomaan nettikauppaan.. Raksuja en ole vielä jättämässä pois ruokavaliosta, koska lisäravinteiden antaminen on yhtä taistelua Mimmin ja raakaruokavalion kanssa - vain kalsium menee ruuan seassa.) 

21.2.2017 "Nyt riitti."

Lopuksi Mimmille annettiin vielä pieni määrä herätettä, kun sanoin viime rauhoituksen kestäneen lähes yöhön asti. Sitten päästiinkin kotiin, missä odotti erityislämpimäksi asennettu kylppärin lattia ja viltti. Alfred oli kovasti kummissaan ja säpsyi joka kerta, kun hoksasi Mimmin viltin alla. Kummallista, kun toisella oli silmät auki ja siltikään ei ollut hereillä. :(

25.2.2017 "No hei kertoisitko vielä vähän lisää mun intiimialueista."

Huokaisin helpotuksesta, kun Mimmi sai ensimmäisen kerran kakattua perjantaina. Varmasti on pehva hellänä tuollaisen käsittelyn jälkeen, vaikka kipulääkettä toki saikin. Ruoka alkoi maistua samantien, kun Mimmi alkoi heräillä sen verran, että pystyi syömään. Keskiviikkona klo 11 oli lääkäriaika ja neljän-viiden aikaan Mimmi hoiperteli jo kohti keittiötä. Juominen oli haastavaa vielä torstaiaamunakin, veden pinta oli hiukan hukkapiilossa. Nukutuksesta heräilevä kissa on niin suojeltavan piinaavaa katsottavaa, että ihan sydämessä riipii. (Miltähän se tuntuisi, jos kyseessä olisi oma lapsi, voin vain kuvitella) 

Painoa 4,6kg. Seuraava käynti tarpeen mukaan, varsinainen rokotusaika on vasta parin vuoden päästä. Veikkaisin, että seuraavalla kerralla Mimmiä on jo mahdoton saada kantokoppaan, kun aina käy näin kurjasti kun lähdetään johonkin. Nytkin yritettiin jo viime metreillä paeta kopasta jo kotona. :(

"Oliksiinä kaikki jo!!"

P.s. Selvisi sekin, mistä tietää, että Mimmi ei ole ihan teräskunnossa. Yleensä kun sanomme "tuukko sykkyyn", Mimmi kurisee ja kipittää karkuun. Pehva hellänä samassa tilanteessa Mimmi kiepsahtikin vain katolleen ja odotteli rapsutuksia. <3