Kuulumisia

Vihdoin sain viime vuoden kirjanpitohommat pakettiin omalta osaltani, ja toivon mukaan harrasteaikaa alkaa taas löytyä. Mimmillä oli vuoden hauskin hetki paperitöitten kanssa, tyttö luisteli tyhjien muovitaskujen päällä lattialla vaikka kuinka kauan. Olivat ilmeisen hauskasti liukuvia! Todistusaineistoa tästä ei ole, kun kuitenkin yritin tehdä töitä samalla, kun hihitin Mimmin hölmöilylle.. :D Pitänee ottaa leikki uusiksi joskus ihan kameran kanssa, juuri nyt en halua edes katsoa työhuoneeseen päin.

Alfred tietää, mistä naruista vedellä, jotta palvelija leikkii hiirileikkiä. Kukapa voisi vastustaa anovia silmiä ja vienoa vaativaa maukumista kovin kauaa. Meillä onkin jo muodostunut tapa, että ihmisten ruokailun jälkeen Alfred aloittaa konsertin hiirenmetsästyksen alkajaisiksi..

"Leikitäääänn!!"

Hiiri päätti tällä kertaa karata yläkertaan! 

"Nonii oon jo valmiina, missä hiiri??"

Tyhmä hiiri meni sohvatyynyjen rakoihin piiloon ja sinne jäi. Aikansa Alfred kaivoi tyynyjä, mutta hiiri vain nauroi partaansa ja pysyi piilossaan. Ehkä se sieltä vielä ulos tulee, jonain kauniina päivänä - tai sitten jo illalla.

Mimmi oli tietenkin paikalla, onhan yläkerta hänen valtakuntansa, johon Alfredilla ei ihan aina ole asiaa..

Huomasin muuten, että Alfredilla on toimiva suojaväritys, vai näettekö muka kuvassa kissan...? ;)

Myös Mimmi osaa halutessaan maastoutua ja olla piilossa. Eikö piilossa oleminen olekin sitä, että silmiä ei näy!

Ruokailusta vielä sen verran, että palasimme taas raakaruualta osittain teollisen ruuan pariin. Luonto ei vain anna periksi heittää ihmisruuaksi kelvollista lihaa roskiin kranttuilijan (Alfred tällä kertaa) vuoksi, joten nykyisellään vain yksi ruoka päivästä on raakaa. Sama oliko lihassa lisiä tai ei, ei kelvannut. Mimmille taas raakaruoka maistuu, mutta ummetus (ulostemassan vähyyden vuoksi) alkoi olla niin julmettua, ettei psylliumlimakaan auttanut. Siinä vaiheessa, kun kissoille pitäisi alkaa keittelemään kaurapuuroa (itse en syö) tmv., on helpompi vain antaa märkäruokaa raa´an lihan sijaan. Raksumerkkiäkin vaihdoimme samassa rytäkässä. Thrive ja Canagan maistuvat molemmille kissoille paremmin kuin hyvin ja mikä parasta, korvatöhkät on molemmilta vähentyneet ihan olemattomiin. :)

Maahan, tule, istu, apua...!

Hetken luppoaika kaupungilla johti käyntiin kirjastossa, jossa suuntasin tietysti ensimmäisenä lemmikkiosastolle. Mukaan tarttui pari kirjaa ja nyt meillä on kuukausi aikaa (kirjojen palautukseen) kouluttautua, kun toinen kirjoista lupaa tuloksia jopa kymmenessä minuutissa! Jos nyt oikein innostumme temppuilusta, helmikuussa haen meille sitten ihan oman opuksen aiheesta. Mimmin koulutus jää vielä myöhemmälle, koska motivointi ilman herkkuja on suhteellisen haastavaa. Mimmi oppi kyllä aikoinaan helposti olemaan käyttämättä kynsiä ja oppiminen tapahtui leikin ja paperitolleron avulla. Ehkä jossain vaiheessa kokeilen opettaa tytöllekin jonkun helpon tempun, jos vain saan toisen innostumaan asiasta.. Tällä hetkellä aktivointina (leikin lisäksi) toimii yöraksujen piilotus, Mimmi tykkää metsästää ruokansa.

Haluankohan tietää, mitä kissani ajattelee :D

Alfred on niin perso namuille, että ihan ensimmäisenä pitäisi kollillekin saada opetettua, että kynsiä EI käytetä ihmiseen, vaikka kuinka olisi nannaa lähettyvillä. Kirja ei tietenkään kerro mitään tuosta kynsimisestä, että sen suhteen joudun taas turvautumaan googlen apuun. Muuten Alfred on varmasti innoissaan saamastaan ekstrahuomiosta, saa nyt vain nähdä meneekö mun pyynnöt ikinä jakeluun... Tähän asti Alfred on ainakin ollut liiankin innokkaasti temppuilemassa, enkä ehdi kissaa sanoa, kun namut on jo napattu käsistä ja touhutuokio näin ollen valmiiksi todettu. :D

"Aktivoidu keskenäs, mulla on talviloma."

"Kouluta kissasi 10 minuutissa" suosittelee opettamaan kissalle ensimmäisenä luoksetulon ja istumisen, mutta mehän äärimmäisen fiksuina ryhdyttiin heti (jokunen kuukausi sitten) kokeilemaan "high fivea". Luokse Alfred tulee kyllä pyytämättäkin lähes aina, kun nousen ylös. Nythän tilanne on "temppuhetkissä" sellainen, että Alfred istuu ja nousee takajaloilleen tarratakseen heti (kynsineen) käteeni kiinni, kun tietää, että jotain pitää tehdä. Itselläni taas ei ole minkään valtakunnan käsitystä, miten saisin Alfredin ymmärtämään, mitä toivon sen tekevän. Treeniä ja opiskelua vaatii tämän touhun opettelu vielä, kummaltakin! :D

Osaa Alfred jo ainakin yhden tempun: sylissä venkoilun! Herra inhoaa sitä, kun nostan hänen silkkikarvaisuutensa nurinkurisesti (=vasenkätisesti) syliin, ja heittäytyy samantien kierteelle päästäkseen äkkiä alas. Toisinpäin nostaessa pysytään hetkinen nätisti sylissä, mutta mitään hauskaa puuhaa nököttäminen ei ole. Alfred haluaa syliin vain ja ainoastaan silloin, kun se hänelle itselleen sopii ja lisäksi ihmisen pitää ehdottomasti istua tai makoilla!

"En haluuuuu..."

No Flash!!!

"Ollaan taisteltu palvelijan kanssa tuosta sen kameran käytöstä, ja oletettavasti me jäätiin voiton puolelle ainakin sen salaman suhteen. Se käskee meitä pitään silmät auki ku se valo räppää, mutta ei me vaan pystytä! Miten te muka voitte olla kuvissa silmät auki?? Ei auta kuin huokailla ja ootella valosempia aikoja, meinas emäntä. Tai sitten ryhtyä kuvaamaan leppäkerttuja, kuten veljensä oli ystävällisesti neuvonut, kun tuo oli sillekin tätä asiaa tuskaillut.

Näin ku tekee ni salama häipyy vähin äänin!

Mimmiki on oppinu saman tyylin!

Meillä on vietetty nyt vähän sellasta siesta-viikkoa, ei olla hirveenä jaksettu leikkiä mitään. Siis erikoista. Mulla on tietenki se mun hiiruli, jota höykkyytän joka päivä ja tää nykynen Hiiru Kakkonen on ollu tosi sitkee kaveri! Mun on lisäks pitäny huolehtia tuosta palvelijasta, ku se on yökaudet rykiny aivojaan pihalle ja aamusin nukkunu pitkään. Meinasin eka yönä säikähtää että mitä sille tapahtuu ja menin sen viereen nukkuun loppuyöks, onneks se heräs lopulta antaan meille ruokaa, ku Mimmi osas sen saada hereille!

Löysin kuitenki sen minttupallon, minkä Mimmi sai synttärilahjaks ja kokeilin vähän leikkiä sillä.

Olin ihan luvan kanssa liikkeellä, Mimmi näki että pallero oli mun hallussa ja anto mun vähän pyöritellä sitä. (Mimmi tykkää nykysin nukkua tuossa pahvilaatikossa, jota oltiin jo heittämässä johonki mäjelle.)
 

Sniffff...

Mikäs tuo haju oli?? Virmajuuri?

Snifff??

SE OLI KISSANMINTTUA!!1!

Kyllä mää sanon että tuo minttu on petollista!! Meni aivan jäseniin ja oli pakko vetää heti pikku tirsat pallottelun päätteeksi..."

- Alfred