Pihamaalla?

Pikkuinen ulkoistusprojekti alkoi jo keväällä, kun lumet sulivat ja aurinko paistoi aiempaa lämpimämmin. Kaikki lähti liikkeelle Alexin turvallistakin turvallisemmasta tavasta ulkoilla: kantokopasta käsin on ilmiselvästi ihan huippua nuuskutella ulkoilmaa. Niinpä yhtenä sopivan aurinkoisena päivänä päätin viedä Alfredinkin pihalle nauttimaan raittiista ilmasta ja lintujen laulusta..

Ja voi miten hauskaa Alfredilla olikaan! Kaikenlaisia uusia hajuja, ääniä, värejä ja makuja! Tuore oikea ruoho oli maukasta suoraan mullasta nyhdettynä, kaltereiden läpi tarjoiltuna. Pihalla olo oli niin ihastuttavaa, että päätin ottaa heti seuraavan askeleen ja tilata Alffille... valjaat!

Sitten homma ei enää sujunutkaan niinkuin siellä Strömsseissä...

"Apua."

Punaiset valjaat oli vähän niinkuin kokeilussa meillä, että saatiin osviittaa oikeasta koosta. Ei jäänyt arvailujen varaan, mitä mieltä Alfred kahleistaan oli.

"Inte kiva, en liiku."

"Nyt läks, valjaat ja minä!!"

Päädyin sitten vaihtamaan valjaat mittatilausvaljaisiin, joissa kiristysnamiska on hieman normaalista poikkeavassa kohdassa, ja tarkoitus oli, että myös kaulalenkki olisi ollut vähän pitempi. Jos Alfredilta kysytään -ja tottakai kysytään!- vastaus mittatilausvaljaiden miellyttävyydestä tulee tässä:

"En haluu, apua! :( "

"En liiku, en pysty, en kykene!!"

Ja tämän pitemmälle emme olekaan tämän kesän aikana ehtineet. :D En voi viedä Alfredia ulos asti pelkissä valjaissa, kun se ei tähän mennessä ole suostunut niissä liikkumaan yhtään enkä siis tiedä, onnistuuko se keplottelemaan itsensä irti noista. Ulkona en halua saada sitä selville! 

Ehkä valjaissa ulkoilu ei sitten ole meillä ainakaan tämän kesän juttu, kokeillaan ensi kesänä (kenties uusin valjain) taas hommaa uudelleen. Tällä hetkellä Alfred pentumaukuu heti, kun valjaat sujautetaan pään yli ja haluaa niistä pois..

Eli, meillä ulkoillaan sään ollessa sopivan lämmin ja selkeä, jatkossakin näin:

Huom! Valjaat päällä, tän kerran!

"Oho, perhonen!!"

Kerran olemme tämän kesän aikana läpituulettaneet kotiamme etu- ja takaovi sepposen selällään ja vielä niin, että molemmat kissat olivat kopeissansa ja saivat tuntea ilmavirran. Mimmistä ei pihakoppakuvia tulla näkemään, koska neiti päätti jo parin minuutin tuuletuksen aikana, että hänhän ei sitten rupea kopassa asumaan ja mankui ja kaapi tietään pois ansasta. Onneksi ei ole pakko tehdä mitään, jos ei halua.. Ainakaan, jos sattuu olemaan kissa <3

P.s. Tänään oli juhlapäivä: koko yön kissat saivat metsästää sisälle eksynyttä yöperhosta, joka koki kohtalonsa vasta aamun valjetessa palvelijan minimaalisella avustuksella. Päivällä urhea miespalvelija pyydysti ulkoa kärpäsen ja toi sen sisälle aktivoimaan kissoja! Miten hienosti miespalvelija onkin jo koulutettu! ^.^