Yllätys

Mimmi ja Alfred saivat todellista yllätyspostia! Kirje oli suuri mysteeri, koska en ollut tilannut mitään enkä odottanut mitään postia saapuvaksi. Pieni vihje kuoressa silti oli..

 Postia kruunumaasta!

 Onneksi saimme kaiken kertovan kissakortin, joka tuoksui nuorilta kolleilta.

Lähettäjiksi paljastuivat Pena ja Punkku, jotka tosiaan osasivat yllättää meidät iloisesti kivoilla jutuilla. Saimme matatabi-tikkuja ja sinkautusrinkuloita vastineeksi aiemmin antamastamme tonttulakista. Tikkuja oli kiva saada, koska en olisi itse tullut niitä hommanneeksi ja rinkulat viipottavat lattiaa pitkin nopeammin kuin yksikään tuohenpala. ;)

Tikut herättivät heti kissojen mielenkiinnon. Tuoksuivatkohan ne jopa kirjekuoren läpi, koska sitäkin piti niin kovasti nuuskutella.. Alfred oli innoissaan uudesta sallitusta purulelusta.

A: "Aika kova pala purtavaksi."

"Mutta periksi ei anneta!"

Mimmi halusi tuttuun tyyliinsä tutustua uusiin ihmeleluihin rauhassa ja kiihkoilematta. Ihmisnenään matatabi ei tuoksu oikein millekään, mutta kissat ilmeisesti haistoivat jotain muuta...

"Vad är det där niinku ne sieläpäin maailmaa kysyy"

Pienen haistelutuokion jälkeen tikku saikin jo kyytiä. Kynännäköisiä juttuja on aina ilo pudotella pöydältä. ^.^ 

 Ja tuolilta.

 

Rinkulat pyöriskelivät ensin pöydällä. Paras (ja ainoa mahdollinen) piilotuspaikka löytyi pöytäliinan alta ja sieltä rinkulaa on mahdottoman hauska kaivaa pois. Myöhemmin rinkulat päätyivät lopulta (yllättävää kyllä) sohvan alle.

Olihan ihan huippu posti- ja leikkipäivä, kiitos Pena ja Punkku! Yllätysposti piristi tätä ihmistäkin sen verran, että saatiin herätettyä blogi talviunilta. :) Mimmi ja Alfred olivat jo vähän hämmentyneitä, miksi heitä ei enää ikinä kuvata.

Yhteistuumin yhtä vastaan

A: "Jaahas, se alkaa taas olla se aika vuodesta, kun noita syötäväks kelpaamattomia rehuja alkaa ilmestyä nurkkiin. Tuu sääki Mimmi kattoon, mitä täällä taas yritetään."

M: "Ei tää taas hyvältä vaikuta. Ei toi palvelija opi mitään ikinä!"

 A: "Paitsi mikäs se tää on, tällasta täällä ei oo vielä ollukaan. Mitä noi valkoset päät on?"

A: "Vaikuttaa mahdolliselta luovuttajalta. Kaktus ilman piikkejä, mikä se sellanen on olevinaan?"

M: "Hivelee hajuhermoja nuo valkoset, voikohan niillä leikkiä..."

 A: "Tälle saa ainaki heittää samantien hyvästit. Muorinkukat täällä ei oo ikään ennenkään menestyny, ni en kyllä usko, että nytkään."

 M: "Juu, ei tuu onnistuun! Miks se edes toi tän."

A: "Miten vähän nää oikeen tarvikaan vettä.. No, ainaki enemmän ku mitä se yks sai ja vähemmän ku se toinen, joka kylpi vedessä monta viikkoa..."

A: "Nythän täällä voi taas hetken aikaa leikkiä viidakon kuningasta, ROaaarRR!"

M: "Painotetaan sanaa 'hetken'. Etkä sä mikään kuningas kyllä oo. Toi karjuntaki oli aika säälittävä.."

 "Mä sentään olen oikea kaktuistyttö!"

 A: "Kaktuistytöistä en oo ennen kuullukaan, kuninkaista sentään oon. Annettaisko tällä kertaa armoa palvelijalle, tää on kuitenki vasta harjotuskierros ennen niitä seuraavia kasveja, jotka saattaa elää kesään asti?"

 M: "Hyvä on sitte. Nää on ennen pääsiäistä selvät, katotaan mitä tänne sen jälkeen tuuaan."

Venkoilua

Tiedättekös, mikä Alfredista on hauskaa?

Kuvissa ilmeilyn lisäksi Alfred haluaa venkoilla aina sylissä. Vasuri-kantaja pistää tämän vasenkätisyyden piikkiin, mutta joku saattaisi olla sitä mieltä, että venkoilu on hauskaa.

Näin meillä sylitellään! Onneksi kissaa ei tarvitse kantaa kauas, koska yli kuusi kiloa valuvaa spagettia sylissä painaa, no, yli kuusi kiloa. :D

Tästä se keikautus lähtee. Jos ei halua olla väärinpäin, silloin ei olla! Toki olen yrittänyt opetella nostamaan kissoja toisinpäin, mutta kun en vaan osaa enkä saa otetta tukevaksi.
(Tämä on tietenkin niitä juttuja, joista olisi kannattanut mainita kasvattajalle, mutta enpäs osannut aavistaa tilanteen "vakavuutta", kun Mimmi on sopeutunut molemminpuoliseen kantamiseen.) "Oikeakätisesti" Alfred pysyisi kuitenkin normaalimmassa asennossa..
Oletko kokeillut vaihtaa kantoasentoa - kokeile huviksesi kuinka käy. :D

"Hahhahhaa, pistin palvelijan hauistreeniin!"

Sylittelyiden ja venkoilujen lisäksi meillä ollaan oltu

 väsyneitä ja umpiunessa sekä

 TOSIHEREILLÄ!

Mimmistä on ihanaa, että aurinko paistaa välillä ja jopa lämmittääkin himppusen verran.

Kurjaa on, että Mimmin kuukauden paras lelu katosi imurin suuhun! :( Ehkä lelu kuitenkin on korvattavissa: tuohenpala polttopuusta. ^.^ 

 

Kyllä me täältä taas heräillään talviunilta pikkuhiljaa!

"Ai nytkö jo??"

 

Ps. Jos et ole vielä kuullut, Vaasan Kissatalo kaipaa kipeästi uusia toimitiloja entisten lahotessa pystyyn. Halutessasi voit avustaa hankkeessa täällä. Tavoitesumma ei ole enää kaukana! :)