Miss Karvanakki ja viikon maja

Raakaruokailun aloittaminen sujui tähän viikkoon asti liiankin malliikkaasti, ruokakupit eivät ole ikinä olleet näin nopeasti tyhjinä ruuanannon jälkeen. Molemmat kissat ovat mukisematta syöneet kaiken tarjoamani lihan ja lisäravinteet, eikä nirsoilusta ole ollut tietoakaan. Tällä viikolla sitten ensin Alfred alkoi nirsoilemaan ilmeisesti broilerin kivipiiraa, ja Mimmin ruokahalu katosi hetkellisesti.. Alfredista en ollut huolissani, kun mahastansakin näkee, että poika on kyllä riittävästi ollut ruoka-aikaan kotosalla. Nyt, kun samaa ruokaa tarjotaan nirsoilusta huolimatta, sapuska kelpaakin taas jo ihan hyvin. Piti vain varmaan kokeilla, josko täältä saisi jotain muuta välillä..

Minustako kirjottelet?

Mimmin jo hiukan paremmin tuntien osasin jo odottaa oksennuksen tuloa, eikä tyttö pettänyt odotuksiani. Ensimmäinen puklu osui nätisti puklumatolle (=olohuoneen matto), mutta toinen okso yllätti kai Mimmin itsensäkin. Siinä onkin tämän päivän puhdetyö saada kylppärin matto ja omat työvaatteet pestyksi, kun Mimmi pulautti sievästi kylppärin tason päälle (jossa myös vaatteet olivat) niin reunalle, että mähmää valui kaapistoa pitkin lattialle ja matolle asti.. Ihanata.

Nyt Mimmi syökin sitten kissanmallasta kuurina muutaman päivän, että saadaan karvat ulos jotain reittiä pitkin. Onneksi mallas kelpaa herkkuna suoraan sormesta nuoltuna.. Tilanne on toistunut sen verran usein, että karvanakki sieltä suurella todennäköisyydellä pyrkii pois. Uloskulkeutumista saattaa vaikeuttaa (en tiedä, en ole asiantuntija) raakaruuan pieni määrä kuitua, joka voisi ehkä helpottaa karvojen liikkumista. Nyt suolessa ei varmaan ole yhtä paljon liikkuvaa "materiaalia" karvojen lisäksi.. Lisäpsyllium ja mallas kuitenkin toivon mukaan riittävät nakin ulostautumiseen.

Olo Mimmillä ei kuitenkaan ole tuskainen, kun vauhtia riittää ja muutenkin kaikki ruumiintoiminnot ovat normaaleita noita paria puklua lukuunottamatta. :)

Tuimana :D

Tällä viikolla meillä on jahdattu kärpäsiä, jotka tunkevat itsensä ikkunan väliin. Raotan lasia sen verran, että kisut pääsevät kärpäsjahtiin. Alfred voisi tuijottaa kärpästä katossa ikuisuuden ja onkin alkanut maukumaan apua saadakseen kärpäsen alemmas. Mimmi puolestaan kyllästyy odottamaan aika nopeasti ja siirtyy suosiolla muualle, kun Alfred kuitenkin lopulta öttiäisen nappaa.

Ja se maja. Maja oli pystyssä monta päivää, vaikkakin ensimmäisen yön aikana sitä joutui kyllä vähän muokkaamaan. Olin kaatanut toisenkin kiipeilypuun lattialle ja peittänyt sen viltillä enkä illalla ajatellut yhtään, mitä yöllä voisi tapahtua.. Kissat aloittivat mahdottoman älämölön, kun eivät päässeetkään normaaliin tapaansa katsomaan ikkunasta ulos. Pakkohan puu oli sitten yöllä käydä nostamassa oikeaan paikkaansa, että pääsi takaisin unten maille. Siis mieheni sen raapimapuun kyllä nosti, itse nukun yöni kuin tukki... :D

Majan riisuttu versio

Tämä maja oli kissojen mielestä ehkä kaikkien aikojen paras! Olihan siinä alunperin kolme kerrosta ja erilaisia rimpuilumahdollisuuksia. Nukkumapesätkin piti sitten ottaa takaisin nukkumakäyttöön ja viltit siirtyivät vähän alemmas.

On hauska katsoa, kun kissat jahtaavat toisiaan ja syöksyvät majaan ja sieltä ulos! Kummasti saa kisuleihin vähän vipinää, kun väkertää jotain uutta. :)

Surusilmän päikkäriaika käsillä

Majojen teko on kyllä kaikkien kannalta näppärää. Siinä kohtaa ei mitkään keppilelut tai muut leikit ihmisen kanssa kiinnosta, kun saa riehua ihan kunnolla kissakaverinsa kanssa ja näin ihmiset saa hetken värkätä hyvällä omallatunnolla jotain muuta. :)

Kuinka usein teillä karvanakkeillaan? Alfred ei olekaan vielä moista kokenut, olisikohan ruohon syönnillä osuutensa asiaan..

Viltteilyä ja lintubongausta

Meillä oli tänään näin hyvä palvelu tirppatv:n ääressä! Saatiin vuorotellen vilttiä päälle, kun ovenraosta meinas jo puhaltaa kylmää ilmaa. Ohjelmisto oli aluks vähän surkeenlainen, ja Mimmi kyllästy aika nopeesti. Mää olin sitte pitempipinnanen ja sainki pari lintua kiikariin! Yks kävi ihan tossa terassilla asti..

"Eihän täällä mitään näy"

Oota hetki, kyllä niitä sieltä tulee!

Noni, siinä menee yks!!!

Liian kuuma tollanen viltti on, eihän sellasen alla voinu kauaa olla. Eihän sieltä ois päässy ees jahtaamaan lintua! Onhan tuossa toki tuo ikkunalasiki välissä, mutta kyllä te tiiätte mitä tarkotan...

"Jännää, nyt mä nään sen kans!"

No kyllähän tuota Mimmiäki rupes heti kiinnostaan, ku näki, että mää näin yhen sortin tsirpin tallustamassa nurmikolla. Tietty se tuli sitte sekottaan hommat ja se ryökäle livahti karkuun. Huoh... Jospa huomenna olis parempi onni.

Saatteko te tuijotella tirppoja rauhassa?

-****/ Alfred **************
tähdet Alfred halusi laittaa ihan ite :)

Vieraileva tähti

Käyn aina välillä hoitamassa veljeni kissaa, kun väistämättä tulee tilanteita, jolloin reissuun on päästävä. Tällä kertaa muutaman päivän hoitojakso osui oikein hyvään saumaan töitten kannalta, ja olen viettänyt kissan kanssa pitempiä jaksoja kuin yleensä..

Jallu on 7 tai 8-vuotias keski-ikäinen maatiaiskolli, oikea Persoona. Jallu on oikeastaan syypää siihen, että meilläkin on nyt kissoja. :) Jallu on oikein läheisyydenkipeä kultamussukka, joka ei saa rapsutuksista tarpeekseen. Epävireiseltä traktorilta kuulostava kehruuääni saa sukat pyörimään kenen tahansa jaloissa, kun Jallu päättää hurmata vierailijansa.

Toisinaan Jallu keksii pientä jäynää omistajansa kiusaksi, muistuttaakseen omista tarpeistaan. Se, mitä Jallu ei keksi, sitä ei kukaan muukaan ole keksinyt. Sälekaihtimet esimerkiksi on pilkottu Jallun toimesta palasiksi, pois ikkunanäköalan edestä. Jallun kotona säleitä onkin turha yrittääkään laittaa muuten kuin ikkunan sisälle. Metkujen jälkeen on tärkeintä näyttää söpöltä, niin kukaan ei välttämättä halua rankaista ainakaan pienistä jutuista, Jallu vinkkaa.

Koitappa saaja mut kokonaan kuvaan, voin luvata että ei onnistu! :D

Hauskinta on ollut uittaa keittiön tiskiharja suihkun lattiakaivossa, ja sen jälkeen palauttaa se takaisin keittiön lavuaariin.. Lattiakaivossa on ollut myös hiirten ja muiden lelujen uimapaikka vuosien saatossa. Tällä kertaa nälkäiset hiirulaiset ovat olleet ruokakupissa kahtena eri ruokkimiskertana :D

Leikkiin Jallu pyytää mukaan antamalla tassua, mutta joskus tassunanto taas tarkoittaakin rapsutushaluja, ja leikkikaverin onkin tärkeää pysyä mukana Jallun aivoituksissa. Herkkujen perään Jallu tekisi varmasti mitä vain, sen verran perso se on parhaille namuille.. Välillä heitän namut suoraan sohvalle, ettei tarvitse pelätä menettävänsä sormenpäitäkin saalistajalle. :D 
 

Joko se isi kohta tulee??

Vaikka meillä onkin nyt kaksi omaa ihanaa kisulaista, on vieläkin aina ihanaa käydä katsomassa Jallu-herraa, joka ei ole yksin ollessaan turhan ronkeli rapsuttajastaan. Eilen kissaa ei olisi millään haluttanut jäädä enää yksin yöksi, ja Jallu yritti vielä viimeisenä keinonaan pysäyttää minut hyppäämällä hartioilleni, kun olin pukenut jo takin päälleni. Tätä se on harrastanut jo alusta lähtien isäntänsä kanssa. :)
 
Maailman parasta on, kun omistaja on kotona ja saa illalla käpertyä sen kainaloon nukkumaan. -Jallu