Kiipelissä

Kauheaa! Viaton pikkuinen Alfons on joutunut vankilaan! Syyttömänä tietysti. Miten tästä selvitään?

Alfons miettii ja pähkäilee, mutta pako vankilasta on tehty mahdottomaksi. Kaltereiden läpi ei pääse!

Ei, vaikka kuinka yrittäisi taivuttaa ja repiä, vankat kalterit eivät hievahdakaan.
"Tätä kautta en tule pääsemään vapauteen," tuumi Alfons, ja jatkoi pakosuunnitelmaansa. Sitten hänellä välähti! 
"Suunnitelmani on valmis ja pomminvarma. Vapaus odottaa jo tassunheilautuksen päässä!" Alfons myhäili.

"Mimi, Mimiii, auta! Auta minua poloista, olen joutunut kiipeliin!" kuului vankilasta.

Mimii oli heti valmiina pelastamaan viattoman kulkijan pulasta.

"Kas näin, raotan kattoa vähän niin pääset sitä kautta livahtamaan. Ole nopea!"

Alfons luikahti siltä seisomalta sellistään. Pako taisi onnistua! Seuraava kysymys olikin, mikä seuraava peliliike olisi.

 Voi kauhistus! Alfons puraisee auttajaansa selästä!
"Mitäs tämä meinaa - autsista!" Mimii kyselee tyrmistyneenä. 

Mimii ei jää odottelemaan vastausta vaan pinkaisee samantien karkuun, juuri ajoissa ennen seuraavaa haukkaisua. Viaton pikkuinen Alfons ei ollutkaan viaton! Eikä myöskään niin pikkuinen, eikä oikealta nimeltään edes Alfons... Vankilassaoloon oli syynsä ja nyt se selvisi Mimi-parallekin.

"HÄHÄÄ!!!"

Hurjapää-Allu on taas vapaalla tassulla tehdäkseen kiusaa kaikille elollisille kaikin mahdollisin tavoin. Hurjista hurjin Allu on ehtinyt suunnitella monia tempauksia sellissäoloaikanaan ja aikoo nyt toteuttaa loputkin suunnitelmansa...


Tai sitten...

Alfred: "Mikäs tää mökki olikaan? Mä oon nukkunu aika sikeesti pari tuntia..."

Huh, onneksi koko tarina oli vain unta!

Poks, räks ja kääk

Sellaisia ääniä kuului (tai sitten ei), kun läppärin näyttö simahti. Katsoin "kissojen salaiset elämät" ja sen jälkeen koko näyttö vilkkui sinisenä. Kuusi vuotta elämää koneelta toiselle ja taas jatketaan. Uusi näyttö on ihan erilainen kuin edellisessä iänvanhassa rouskukoneessa, joten kuvien kanssa on vähän kriiseilty. Suorastaan voisi väittää, että kävin läpi pikaisen blogikriisin suttuisten ja tummien kuvien takia. No, toivotaan, että tästä lähtien kuvien laatu paranee eikä heikkene entisestään (kummassa koneessa näyttö onkaan oikeassa?!) ja positiivinen juttu oli se, että ainakin koneen hajottanut kissaohjelma oli hyvä. ;)

Mimmi oli taas "Schbibi-tuulella" ja keikisteli hyväntuulisena leikin tiimellyksessä. Tähän asemaan päädyttiin tietenkin saalistamalla..

M: "Mikäs se siellä piileksii?"

 Kyyry - perän hetkutus - pupillien laajentuminen ja... Zyppy!!

Ohhoh miten pitkät kynnet, mutta huomaa myös viikset ;)

M: "Tsädäm! Se on kiinni ja pysyy! Paitsi palvelija, viittisiks heittää sen lattialta mulle uudestaan..."

Myös Alfred joutui kuvanmuokkauksen koekaniiniksi.

"Voihan sen epätarkkuuden näinkin yrittää korjata.."

Koekaniini ei ole tyytyväinen työnjälkeen ja vaatii roimaa palkankorotusta, jos joutuu jatkossakin esiintymään julkisesti epäedukseen.

Neuvottelut jatkuvat, koska mitään ei voida taata.

Laiskamadon matoleikki

Palvelijan tarjoamat aktivoinnit eivät tällä hetkellä kiinnosta pätkääkään. Vielä vähemmän, jos kamera käy. Kamera onkin käynyt viime aikoina toivottoman vähän. Asiaan kaivataan muutosta pikimmiten, viimeistään luonnonvalon lisääntyessä.

Joulun kohokohtana olivat tietysti Mimmin ja Alfredin saamat joululahjat. Kiltteinä olivat taas olleet, kuinkas muuten.

"Hoohhoiii, pitäskö sitä herätä hetkeks.."

Innostunutta porukkaa

Lahjapaperin sisältönä kissinminttuuu ja virmajuurta

Kissat saivat varapalvelijoilta joulupukilta ruokaa ja meiltä tontuilta leluja ja herkkuja. Täydellistä. :)

"Täydellistä joo paitsi herkkuja ei oo herunu sen kalenterin jälkeen. :("

Vuosikin vaihtui totuttuun tapaan. Kissat eivät olleet rakettien poksumisesta millänsäkään, kunnes naapuritalon asukkaat räjäyttelivät pomminsa tuossa kadulla. Mimmin piti sitä päästä katsomaan ja kuuntelemaan puolen yön jälkeen, toki turvallisen välimatkan päästä yläkerran kaiteiden välistä. Onneksi naapurit eivät tällä kertaa osuneet meidän kattoon...

Vuoden 2018 tavoite olisi vähän seurailla kissojen kuluja ja mahdollisuuksien mukaan vähän pienentää ruokakuluja. Pikaisen laskutoimituksen tein ja sen mukaan meillä menee pelkkään märkäruokaan n.50e/kk per kissa, eikä meillä ole edes mitään erityisruokavalioita. Siihen kuivaruoka ja hiekat plus muut härpäkkeet päälle niin alkaa kuulostaa suurelta summalta. Zooplus taitaa kutsua enenevässä määrin.

Kaikesta huolimatta on väistämätöntä, että tässä mennään jo valoisampia aikoja kohti, mistä olemme todella kiitollisia. Parempaa ja leppoisampaa tätä vuotta odotellen ja kaikille toivottaen,

Mimmi & Alfred ja palvelija

(Oliver voi jo paremmin, kun lääkitys saatiin kohdilleen. <3)