Vanhassa lelu parempi

Takkakausi on tällekin syksylle korkattu ja samalla kissat saivat jälleen pääsylipun takan päälle, kämpän parhaalle paikalle. (Mimmi tosin on päässyt privaattipaikalleen koko ajan kiipeilypuun kautta hypäten, mutta Alfredin akrobatiataidot eivät riitä moiseen ilmalentoon.) Yläilmoissa on edelleen hauska leikkiä samoja leikkejä kuin aiemminkin; tällä kertaa kaivoimme linnun jemmalaatikon pohjalta.

"Nuuh, miten lintu voi pölyyntyä?"

Kauaa ei Mimmi kuitenkaan saanut lintua nuuhkia, kun Alfred tuli ja omi leikkihetken itselleen.

"Ei taas tätä..."

Pahin rallitus oli tässä kohtaa jo takanapäin, joten kuvista välittyy "vaihteeksi" brittiläiseen tyyliin rennonletkeää leikkimistä..

"Ei oo pölynen, tää on hyvä!"

Kuinka solmuun voi kissa itsensä saada onkilelun kanssa? :D

"Hyvin solmuun, nähtävästi. Jaaha, mulle ehkä jo riittiki tää leikki."

"Krääh, se oli mun selän takana!"

"Oho, tassut tyhjänä. Ei se naru aina meekään solmuun!"

Tässä kohtaa meno oli sen verran raisua, että Mimmi päätti vain pitää takkaa pystyssä. Olisihan se kamalaa, jos se kaatuisi!

Alfredin leikkihetki alkoikin olla jo loppusuoralla. Selän alle jäänyt lintu ei paljoa häirinnyt, kun unihiekka painoi sitäkin enemmän silmissä..

"Veisitkö linnun jo takas jemmaan, mua unettaa?"

Ja minähän vein. Alfred jäi uneksimaan, kuinka onnistuisi salaa pudottelemaan lelujaan takan rakoseen, sinnehän se lintukin aina menee, vuodesta toiseen... ^.^