Kuinka ollakaan, alienit tekivät paluun! Tällä kertaa oli laiskajaakon Alfredin vuoro yrittää häätää pienet pahantekijät..
A: "Sehän jäi heti nalkkiin. Mikä tässä nyt oli niin kamalan vaikeeta? Kantsii pitää vaan kieli keskellä suuta, kun meinaa tapp..."
"Se karkaa!!!"
"En varmana päästä sitä häviämään niinku Mimmi"
"Otetaan muukalainen kiinni ja säilötään se punajuuripurkkiin!"
"KÄÄKKk, nyt se kietoo pienet vihreät kissansyöjärihmastonsa muhun! MITÄ MÄ TEEN??"
"Kerta kukaan ei auta, ni teen mitä parhaiten osaan eli purasen alienia pehvasta. Hauk."
"No mihin se hävis?? Oikeelle?"
"Vai vasemmalle? Mikä oli oikee ja mikä vasen, hei palvelija??"
"Anna lisää niitä nameja, se olio katosi jo."
Pyysin Mimmiä apurikseni ja lupailin, että tiedossa olisi jotain kivaa. Mimmi oli tietysti heti valmiina mihin vain varsinkin, kun lupasin, että Alfredia ei huolita mukaan...
M: "Mitäs tää nyt on? Pelkkää mustaa! Vähän niinku olisin Alfredin pääkopassa, hihi."
"Nuuh, vai onko tää musta aukko?"
"Mmmhhäää, en saa hajusta selvää! Tää on aivan uutta ja jännää!"
"Mutta tuollahan mönkii joku ennennäkemätön avaruusolento!!"
"Onko se E.T., missä Scully??"
"No mä hoidan tän kerta pelastajia ei näy."
Muukalainen näköpiirissä! Se on Pelottava Alieni verhoutuneena mustaan taikakaapuun! Ei siis E.T. vaan P.A., aivan uusi lajike näillä tienoilla!
"Mihin se meni? Vasemmalle?"
"Oikeelle?"
"KÄÄÄÄÄKKK! Siinä se menee! Mä näen pieniä vihreitä kissansyöjärihmastoja!"
"Nyt se katos. Hyvä, pysykin poissa meiltä!"
Hetken kuluttua:
"Miks minusta tuntuu, että tällä kertaa mua on jymäytetty."
Tapahtuipa eräänä (jos toisenakin) iltana...
M: "Huoooh, huomentaah! Tekis mieli tehdä jotain jäynää, mitäköhän sitä keksis.."
"Kurrpurr huomenta veliseni, herätyyyys! <3 <3 <3"
"Haukkaan sua kaulasta!"
"Ähäkutti, enpäs haukannutkaan. <3"
A: "Mikäs tota vaivaa. No ihan sama, saa jatkaa.. <3"
M: "Hyi yäk, poikabasilleja."
A: "Ja ton takiako se herätti mut? Melekosta."
M: "Tekis mieli tehä vähän koiruuksia, mitäköhän keksis..."