Kuu kärpäsestä kesään

Ensimmäinen kärpänen pyydystetty ja syöty, tänään! Ihmiset sen pihalta pyydystivät sisätiloihin, ja koska kärpänen taisi olla vielä kevätkohmeessa, Alfred söi sen suihinsa noin viidessä sekunnissa. Ei kerennyt kärpänen sisäilmaa haistella, ei. Ja koska toimitus oli noin nopea, en ehtinyt kaivella kameraa pölykerroksen alta toimintakuntoon. Palaamme siis aikaan ennen kärpästä ja jatkamme tästä harrastuksesta myöhemmässä vaiheessa.

"Tässä sitä vasta haaveillaan kesästä ja kärpäsistä, enää puuttuu se kesä."

Meillä on tässä ollut ihan tyhmiä viikkoja, kun jonkun pitää olla jatkuvasti tienaamassa, eikä ehditä arkisin tekemään oikeastaan mitään muuta. Alfred päätti sitten antaa muuta ajattelemisen aihetta, kun lopetti syömisen kokonaan keskiviikkoaamun jälkeen, oksennettuaan edellisyönä joitain kertoja (5 läjää klo 01.30, läjistä vain yksi matolla!).

"Tällanen olo mulla oli: burp-blaaaggh. :p"

Emo-palvelija huolestui tosissaan, kun miespalvelija oli ehkä ensimmäistä kertaa ikinä huolissaan kissasta. Luojan kiitos torstaina Alfred kuitenkin söi jo pikkuisen annoksen, ja kaupasta kipaistu vehnänoras kelpasi ja luultavasti auttoikin mahakipuihin. Syöminen tapahtui viimetipassa, tuon ruokailun jälkeen olisimme kiikuttaneet pojan jo lääkäriin, jos ruoka ei olisi maistunut. Sen verran nuupahtaneita täällä jo oltiin, että ei kelvanneet herkkunamit eikä narupelit, joihin Alfred on edelleen normaalitilanteessa koukussa.

"Mutta nyt oonki jo ihan fine!"

Nyt tilanne on jo paljon parempi, eikä syömisongelmaa enää ole. Vihdoin hiekkalaatikosta löytyi myös Alfredin kakkoshätä, jota olen odotellut, että saa huokaista helpotuksesta. Tiedä sitten, mikä tuohon syömättömyyteen oli syynä.
Tänään on sitten ollutkin jo ihan kiva päivä, ollaan kärpäsensyönnin lisäksi värkkäilty kissojen kanssa kaikennäköistä. Suurin syy "kaikenlaiseen värkkäilyyn" on varmaan siinä, että yritän vältellä siivousta kaikin keinoin. :D 

"Alamainen hommiin siitä, hophop!!"

Ei kai tässä auta kuin totella, kun Kapteeni Käskee. Sitä ennen, Alfredin päivän mietintä:

"Jos palvelija meinaa huomenna antaa äänensä jollekulle, miten se aikoo jatkossa lässyttää meille??"

- Alfred ja "vähä väsyny" palvelija, lottovoittoa odotellessa

Viherkäpälät

Tällä kertaa höpsähtänyt on palvelija itse. Jostain syystä keväisin tekee mieli vihertää, vaikka tiedän, että viherpeukalo ei valitettavasti periytynyt tähän osoitteeseen. Vuosi sitten ostetuista kolmesta "helposta" huonekasvista jäljelle on jäänyt riutuva muorinkukka, joka sai tänä vuonna muutaman uuden kaverin. Jospa näistä taas joku selviytyisi hengissä "vaativissa olosuhteissa"...

A: "Jahas, piileoita ja mehiruusuke. Mitäs sä nyt taas oikein yrität, etkö muista miten viimeks kävi?"

"Osaaksää edes hoitaa näitä? Tapat nää kuitenki, aika vaativia lajeja oot valinnu."

 "Nuuhhh.. Tuoksuu tuoreelta. Vielä."

"Kai sulle on sanottu, että näitä pitää kastella? Tää pilea peperomioides on nimittäin jo kuiva."

"Musta vähän tuntuu, että tuut tuputtaan tuolle ruusukkeelle liikaa vettä. Sillä ei oo niin jano."

"No, onnea nyt vaan. Sitä ainaki nuo kasvit tarvii."

Kissojen mielestä parasta tässä höpsähtämisessä on varmastikin yläkertaan ilmestynyt ikkunalauta. Siihen jäi juuri yhden kissan mentävä kolo, josta voi vakoilla pihan tapahtumia ihan uudesta näkövinkkelistä. Naapurin puolen puissa on kesäisin vipeltänyt oravapariskunta, joskohan kissat näkisivät nyt näistä edes vilauksen. :) Yhden kissan mentävä kolo siksi, koska palvelijoiden remontti- ja ruuvaustaidoista(kaan) ei ole täyttä varmuutta ja totesin, että kaipa lauta ainakin yhden kissan painon kestää. :D 

"Tää saint pauliahan on pysyny elossa jo pari viikkoa, historiallista! Hienoa!" -Alfred, kasvitietäjä

Lauta onkin ollut jo kovassa käytössä. Harmittavasti myös laudalla olevat kasvit ovat olleet kiinnostuksen kohteena. Kumma juttu, miten sama kasvi (punaisessa ruukussa) keittiön pöydällä ei kiinnostanut yhtään, nyt laudalla ollessaan molemmat sitä käpälöivät. No, ainakaan omien tutkimusteni mukaan nämä eivät ole hengenvaarallisia lajeja kissoille, vaikka vähän maistaisivatkin. Saa mieluusti korjata, mikäli olen väärässä, googlesta kun löytyi toisiaan kumoavia sivuja pilvin pimein..

90% Cocoa, Supreme Dark

Tiedättekö, mistä erottaa suklaa- ja ruskeatäplikkään brittiläisen lyhytkarvan? Me ei tiedetty ennenkuin vasta nyt!

Suklaisella on erivärinen nenä kuin ruskeakuvioisella. Myös polkuanturat ovat eriväriset. Ruskeilla ne on mustat, Mimmillä punertavanrusehtavat.

"Parempana" brittipiireissä (ja ilmeisesti näyttelyissä) pidetään maitosuklaista väriä, kun Mimmi on tummempaa suklaata ainakin selkäpuolelta. Meidän mielestä tumma suklaa on tietysti parempaa! ;)

Eihän tässä mennyt kolmea vuottakaan, että tämäkin mysteeri selvisi! Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :D 

M: "Aurinkoläiskät vaalentaa mun täplät maitosuklaaksi. :("

Ei sun Mimmi-mussukka tarvitse vaalentaa täplyköitä! Oot just täydellinen Premium-suklaa meille! Sitäpaitsi kukaan ei voi kiistää tumman suklaan hyviä puolia. <3 tätä mieltä on palvelija, joka rupesi himoitsemaan just nyt ihan oikeaa suklaata :D