Aktivointiviikkoko ja päivä yksi

Saimme aktivointiviikko -haasteen Hupsulasta, ja palvelija onkin ollut vähän hätää kärsimässä, kun haasteen tarkoitushan on "ylittää itsensä" eikä sellaiseen taida olla tällä hetkellä rahkeita.. Meillähän kissanpäivät kuluvat niin, että aamuisin syönnin jälkeen halitaan ja osoitetaan hellyyttä ihmisten kanssa sekä rallitellaan ihan kissojen kesken, päivällä leikitään ja syödään ja päikkäreiden jälkeen illalla yritän vielä saada kissat aktivoitumaan iltapalan jälkeen jollain tavalla ennen yömyöhään alkavia iltaralleja. En tosiaan keksi, mitä vielä enemmän voisin kisujen kanssa touhuta :D

Kuva: Viiruvarpaat

Alkuperäiset säännöt haasteeseen tulevat tässä:
1. Aktivoi kissaasi/kissojasi joka päivä yhden viikon ajan.
2. Aktivointi voi olla mitä vain leikittämisestä agilitytreeneihin.
3. Haasta itsesi! Jos aktivoit kissoja jo päivittäin vaikkapa leikittämällä, pidä pidempiä aktivointihetkiä, aktivoi useammin päivässä tai kokeile jotain uutta.
4. Raportoi viikon aktivointihetket tekstinä, kuvina ja/tai videoina. Tai vaikka piirroksina, tyyli vapaa. Myös raportoinnin taso on vapaa: voit julkaista aktivointiviikosta päivityksen vain kerran, julkaista ensin tavoitteet ja sitten niiden onnistumisen, tai vaikka kertoa päivittäin kulloisenkin päivän aktivoinnista. Aktivointiviikko-kuvaa saa käyttää blogitekstissä!
5. Haasta kolme kaveria mukaan!

"Ai näinkö??"

Koska meillä touhutaan päivittäin jo muutenkin jonkin verran, ajattelin poimia päivän touhuista jonkin yksittäisen asian, josta kerromme vähän enemmän ja vähän pidentää leikkiaikoja. Yritän myös keksiä viikon aikana edes jotain meille ihan uutta. Sillä perusteella, että kissat ovat kissoja, en merkitse tietyille päiville tiettyjä juttuja, vaan etenemme kissojen ehdoilla.. Joka tapauksessa, meidän aktivointiviikon ohjelma näyttää seuraavanlaiselta:

1. Raksujen (/ruohon) metsästys (keskiviikko)
2. Tekstiilipäivä
3. Yllätysveto
4. Majapäivä
5. Lepopäivä/ eletään hetkessä -päivä
6. Leikkipäivä
7. Ihan Oikea Aktivointi eli treenihetki (/Raksujen metsästys)

"Ai nytkö se alkaa?!"

Päivä yksi ja raksujen metsästys!
Mimmi on aikamoisen nirppis mitä herkkuihin ja raksuihin tulee, eikä raksujakaan ihan aina syödä, tai jos syödään, niin ne puklataan samantien ulos ahmimisen ja ehjänä nielemisen seurauksena. Tälläkin kertaa tyttö päätti pysytellä sivustaseuraajana, kun herkkupaloja alkoi lennellä. Arvasinkin, ettei sama päiväohjelma välttämättä kelpaa molemmille kissoille ^.^ Alfred-ahmatille raksut kyllä kelpaavat, ja sainkin kuvattua tapahtumasta jonkinsortin videon. Pahoittelut epävakaasta kuvakädestä ja taitamattomuudesta kameran käytössä, yksin on hiukan haastavaa heilua ja kuvata samanaikaisesti. Jälkeenpäin totesin, että tietenkin olisin voinut laskea kameran johonkin käsistäni, mutta näillä nyt mennään :D
Kyseessä on siis "välipalahetki" Alfredin tyyliin!

Mimmi ei kuitenkaan halunnut jäädä ihan paitsioon näin heti ensimmäisenä päivänä, ja halusi sekuntivideonsa kaikkien nähtäville:

Tässä siis menossa raksujen sijaan ruohosen metsästys, jota on aiemminkin blogissa harrastettu. Aina vain ruohonkorret ovat ällöttävän limaisia, melkein yhtä kamalia kuin keitetty spagetti, joka sekin oli to-della kamalaa, mutta silti niin ihanaa räpellettävää! Ruohoa jahdataan niin kauan, kuin se vain pysyy kasassa ja palvelija nostaa sitä pöydälle yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Mimmin osalta raksujen metsästys jäi siis jollekin toiselle viikonpäivälle. Muutenkin taitaa tuo meidän suunnitelma elää tässä matkan varrella, mutta pääasia kai on, että touhua riittää!

Me haastetaan tähän puuhasteluun mukaan Miukumaan Sofia ja Olga, Viiksikarvan varassa -blogin Pöpö ja vielä Kissiminni-Minni! :) 

Leffailta

"Arvatkaas mikä ilta mulla jokin aika sitten oli?

 LEFFAILTA! 

Oli jännää.. Piti kattoa pätkä kahteen kertaan, ku eka kerralla ei selvinny ihan kaikki!

Meni monta hyvää kohtaa eka kierroksella ohi, ku palvelija koko ajan hötkyili ympäri pöytää. Kumma juttu, ku ei saa rauhassa keskittyä omiin juttuihin!

"Naakat kaakattaa" oli se elokuvan nimi. Kuvas tapahtumia ihan hyvin, mutta juonta en nyt tässä paljasta, ettei kellekään tuu paha mieli. Vähän pitää elokuvia kattoessa kyllä aina kokeilla, josko linnut lehahtais lentoon, ku vähän hivauttaa niitä.. Mutta ei ne lähe.

Leffa laitettiin pyöriin uudestaan, ja siinä kohtaa siirryin kauemmas kattomaan. Oli muuten ihan hyvä idea siirtyä, koska tuo pehva-alunen alkoki olla jo liian kuuma.. Jaksoin peräti puoli tuntia kuulkaa kyttäillä tuota ruutua!

Vähän aikaa katoin myös toista elokuvaa, mutta se oli aika tylsä.

Tänään täällä kävi jotain pikkusia ihmisiä. En oo ennen nähny ja olin vähän ihmeissään niistä, enkä oikein tienny miten niihin olis pitäny suhtautua. Ja sitte ne rupes vielä heitteleen mun puruleluja! Päätin sitte ottaa mallia Mimmistä, ja pysyin niistä muksuista turvallisen välimatkan päässä. Mimmi meni kylläki ihan saunaan asti turvaan. Niillä lapsilla on kuulemma itelläänkin kaksi kissaa ni ne onneks tiesi, että meitä ei saa kiusata. Palvelija höpisi jostain kummiuksesta.. Jännää oli, mutta kiva oli, ku oma rauha palas takasi."

-Alfred, jota vieraanvaraisuus nyt ramasee

Viestinviejä

Pääsin pitkästä aikaa ruokkimaan ja rapsimaan Jallua, josta kerroin syksyllä ja joka tälläkään kertaa ei pahemmin viihtynyt kameran edessä. Jallu halusi kuitenkin näyttää oman tähystämispaikkansa, jota kolli on ihan hiukan muokannut omaan makuunsa sopivaksi...

"Tästä mä tarkkailen, millon isi tulee"

Jallu on sellainen teräskissa, joka saa kaihtimetkin taipumaan omaan tahtoonsa. Ei oo pienen kissan vika, jos säleitä ei ole vieläkään laitettu ikkunan sisälle...

"Nii, viaton syypää minä tähän oon, eiku..."

Söpöläinen se aina vain on, ei siitä mihinkään pääse :) Pitihän Jallun toki lähettää terveisensä myös Mimmille ja Alfredille. Taisipa tuo vinkata viestissään, että olisi pikkuhiljaa valmis lähempäänkin tuttavuuteen, näitä viestejä kun on vaihdeltu jo jonkin aikaa..

"Terveeks kaverit!"

Viestinviejänä välitin Jallun terveiset pikapostina heti kohta kotiini, jossa oltiin heti valmiina hajunvaihtoon. Siis Mimmi oli, Alfredilla oli muita bisneksiä.

"Mmmh, kävit sitte Jallua kattomassa?"

Mimmi tuumasi, että väkevät on tuoksut kollilla ja kovasti kiinnostavat. Kameralaukkua piti tutkia pitkään ja hartaasti. 

"Siis se kävi sun sylissäki?!"

No ei käynyt, pyörähti vain, älä Mimmi huoli. Hajut tarttui lattiaa kontatessa, kun "aktivoin" Jallua juoksemaan herkkutikun palojen perään. Taidanpa haista kollilta yltympäriinsä, sen verran kovasti puskuhurinatraktori taas minua jyräsi.

"Puhutko totta?"

 Juu. Tuodaanko Jallu ens kerralla tänne?

"MITÄ?! Saanen harkita asiaa..."

Mielenkiintoista olisi tuoda Jallu meille hoitoon joku kerta, mutta epäilen, että se aiheuttaisi vain ylimääräistä stressiä ja keskinäisiä kiistoja näille meidän pumpulissa eläneille veijareille. ;)