Salatut eläimet

M&A:

Palvelijat kävi nyt yhdessä lomalla, jossain tiikeripaikassa. Sieltäkään niitä ei kyllä saanut ostettua kuten ei sieltä Tampereen Tiikerikaupastakaan. Ihme villitys ihmisillä nyt tiikereistä. No, kuitenkin, ajateltiin heitellä tällä kertaa pari eläinfaktaa meidän lempparieläimistä ilmoille. Tästä saattaa tulla pitkä pätkä luettavaksi, ihan vaan varotuksena...

Aloitetaan kevyesti ihan pikkuisilla kavereilla. Nää on mangusteja. Palvelija on jokseenkin tykästynyt näihin(kin) eläimiin luontodokkarien perusteella.

Joku näistä kavereista on varmaan se vartijamangusti, joka kuikuilee söpösti pystyasennossa ja ilmoittaa muille mahdollisesta vaarasta. Ei nyt osata sanoa, kuka.

Gekko pääsi meidän eläinluetteloon ihan vain siksi, koska sen virnistys on niin valloittava. Ei me niistä paljon muuta tiedetä. Ne on kai vähän niinku sisiliskoja, mutta ei kuitenkaan.

Köh. Jotkut kilpikonnat lämmittelevät kiipeämällä toistensa päälle. Ehkä tämäkin turtlesi on kapuamassa lämpöä kohti?

Alppimurmelin ylväs, suorastaan majesteetillinen poseeraus näyttää aika tutulta. Tästä kaverista on taidettu ottaa kuvia ennenkin.

Toinen ylväs murmeli

Laiskiaiset nukkuvat vuorokaudesta 9 tuntia, mutta tarhaoloissa jopa 15-20 tuntia. Siinä pitää olla asenne kohdillaan!

Palvelija oli kysynyt miespalvelijalta, josko he olisivat jääneet odottamaan Coco-laiskiaisen heräämistä, mutta mies ei ollut jostain syystä suostunut...

Ruskeanharmaata karvahattua muistuttava eläin käy tarpeillaan vain kerran viikossa, mikä kuulostaa todella vähältä hiekkalaatikosta löytyneisiin köntsiin nähden.

Ruskeakarhu on Suomen kookkain petoeläin.

Karhut ovat taitavia kiipeämään ja liikkuvat ketterästi. Notkeitakin saattavat olla. Ainakin omasta mielestään.

(Näin läheistä tuttavuutta palvelija ei toivo tekevänsä jättikarhun kanssa enää jatkossa, edes lasin läpi.)

Ja sitte se TIIKERI.

Amurintiikeri, siperiantiikeri, maailman suurin kissapeto!

Jötkäle syö noin 15 kiloa luista lihaa viikossa. Tuolle määrälle ei enää mikään minimaalinen pakastelokero riitä.

Tiikerit paistattelevat päivää mieluiten yksin. Isoissa porukoissa tiikeri ei viihdy.

Kaksi kissaeläintä on aika sopiva määrä.

Metsäkissan turvapaikka löytyy kivenkolosta, jossa se odottaa hämärän tuloa. Joskus piilo saattaa löytyä myös yllättäen puun takaa. Kukaan ei sieltä metsäkissaa löydä.

Lumileopardit taas ovat usein liikkeellä valoiseen aikaan.

Paksu ja kaunis turkki auttaa maastoutumaan kallioympäristöön. Piiitkällä hännällään lumileopold voi lämmittää paljasta nenänpäätään!

Ilves on kauniin täplikäs. Täpliä ja koko ilvestä saattaa kuitenkin joskus olla vaikea havaita, koska ilves on niin mahtava maastoutumaan loistavien saalistamistaitojensa lisäksi.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: lokki.

Tämä suurikokoinen lokinpoikanen saa sentään lennellä vapaana kuin, no, taivaan lintu.

M: "Kaikella on puolensa ja mä oon tyytyväinen sisällä, mutta onneksi sieltä Korkeasaaresta palautetaan edes joitain eläimiä takaisin luontoon."

 
*Faktat lähes suoraan Korkeasaaren omilta nettisivuilta.*

Hiphei

On kulunut jo kolme vuotta siitä, kun tassuttelimme julkisuuteen painamalla bloggerin "julkaise"-näppäintä ensimmäistä kertaa. Kolmeen vuoteen on mahtunut mieleenpainuvia juttuja, joista suurempi osa iloisia huolimatta kissojen ehkä vähän krantusta suhtautumisesta uusia asioita kohtaan. Kauas on tultu noista ajoista, jolloin kiipeilypuu oli vielä uudentuoksuinen ja moni lelu uunituore...

A: "Uusia juttuja, HAH! Ei oo näkyny enää viime aikoina. Uudeks leluks saatiin vuosipäivän kunniaksi pullonkorkki! Salli mun nauraa."

M: "Viherkasvitkin näyttelee nykyisin sujuvasti sivuosaa tässä blogissa ja hyvä niin, koska ne häipyy täältä aina lopulta vähin äänin. Niinkuin tuo Nukkumattikin. Ennemmin tai myöhemmin.."

A: "Entä muistatko sen kerran, kun opetin blogissa miten vältellä kuvauksia? Lupasinkohan mä silloin aiheelle jonkun jatko-osan. Hmm.."

M: "Niin, kyllä, juu. Mutta eiköhän nyt nautita näistä meidän vuosipäiväeväistä, mitä palvelija tyrkyttää?" 

 A: "Jepulis. Että hiphei."

 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Tästä kuvasta kaikki lähti aikoinaan liikkeelle

 Kiitos seurastanne! <3

T. Mimmi & Alfred ja palvelija

P.S. Koska viime vuonna palvelija unohti tämän tärkeän vuosipäivän, tänä vuonna ollaan vuorokauden verran etuajassa. :D

Parhaat palat

Mimmi ja Alfred olivat sunnuntain kotona aivan yksinään (miespalvelijan kanssa), kun itse olin kahvittelemassa. Koko konkkaronkka oli vetänyt niin pitkät päikkärit, ettei edes päiväruokaa oltu laitettu tarjolle! Korjasin tilanteen hetimmiten ensin normaalisapuskalla ja jälkiruuaksi tarjoilin Primacatin herkkuja. Sponsorikassista saamamme märkä- ja kuivaruuat jätin suosiolla Pesu ry:n kissoille, koska meiltä ne olisivat kuitenkin päätyneet paikalliselle löytöeläintalolle Mimmin ja Alfredin nirsouden vuoksi. (Lähinnä en itse juuri tällä hetkellä jaksa lyödä päätäni seinään kissojen ruokavalioiden kanssa.)

M: "Nää kaniinirinkulat on ihan hyviä. Pistä pöydälle ni syön siitä, en sormista."

Hetki herkkuja ihmeteltiin ja haisteltiin. Lopulta Mimmi rohkeni maistaa kanirinkulaa ja totesi sen syömäkelpoiseksi! Tuulettelin hiljaa mielessäni saadessamme ehkä vaihtoehdon viljapitoisille nameille, joita Mimmi kaikkein mieluiten haluaisi. Alfred ei vielä ehtinyt keskittymään kaniineihin muiden uusien tuoksujen vuoksi...

Kiskatit yllättivät meidät totaalisesti muistamisellaan! Saimme tuliaiseksi suuren karvaisen hajupallon ja voi miten ihana se on, yhden nimeltä mainitsemattoman herran mielestä aivan vastustamattoman ihana!!

A: "Tuoksuu NELJÄLTÄ neitoselta!! Mmmm..."

 Alfred haisteli Rokkimimmien sulotuoksuja ihan täpinöissään. 

Mimmikin kävi nuuhkimassa todeten, että noin suuri pallo ei voi olla hänestä peräisin. Tuoksut olivatkin aivan uudet! Kuitenkin kissaiset!

"Tuleeks sieltä meille uusia kissakavereita???"

Mimmi vähän säikähti, että joutuu luovuttamaan reviiriään vielä uusille kissoille. Yhdessä valkoisessa pomottajassa on hänelle jo tarpeeksi kestämistä. Pitkällisen varmistelun jälkeen sain Schmimpulan uskomaan (?), että meidän kissakiintiö on täynnä eikä uusia kissoja ole tulossa, niin ihania kuin Purnauskiksen pennut olivatkin ja niin suloisia tuoksuja kuin pallurasta lähteekin.

A: "M-mmm...."

Kiitos tuoksupallosta Pate, Rudi, Eddie, Eppu ja teidän palvelija! Siitä tuli Alffiksen aarre. ^.^ 

Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Ehdimme käymään kahvilaanmenomatkalla aiheeseen löyhästi liittyen tiikerikaupassa (tiger, köh) ja voi miten innostuin, kun löysin Alfredille täydellisen tuliaisen!

A: "KARVAMATOJA LÄJÄ! TÄMÄ EKA!!!!"

Olen etsinyt uutta pinkkiä matoa edellisen tultua lopulta käyttöikänsä päähän. Mistään en vastaavaa kuitenkaan ollut löytänyt ennenkuin viime viikolla. Pari matoa nappasin mukaani ennen reissua myös lähimarketista, mutta pitihän leluja saada varastoon useampi, ettei kohta olla taas suru puserossa. Ja kyllä taas hippulat vinkuu matojahdissa!

"JEA! Mutta etsäviittisitsä leikata mun kannuskynnen.."

Alfredin pupillit ainakin on sen verran laajoina, että uskaltaisin väittää ostosteni olleen onnistuneita. Leikkihetki oli pitkästä aikaa tarpeeksi pitkäkestoinen ja riemuisaa kaikista osapuolista (paitsi tietty matosen mielestä).

A: "Jos tuliaiset on tätä luokkaa ni voit mennä uudestaankin johonkin!!"

Näillä matosilla pärjätään taas varmaan puoli vuotta, josko sitten keksisimme jo jotain uutta. ;)

M: "Oiskohan kohta mun vuoro jahdata matoa..."

 

Purnauskis

Päätin yllättää itseni ja poistua mukavuusalueeltani lomailemaan päiväksi, vaikka jo pelkkä ajatus tulevasta sai polvet tutisemaan jännityksestä. Poistumisen syynä oli tietystikin kissabloggaajatapahtuma Tampereen Kissakahvila Purnauskiksessa! Tein lähtövalmisteluissani kaikki aloittelijan mokat: jätin salaman kotiin ja kameran akkukin välkytti punaista heti alkumetreillä.. Laihana kuvasaaliina silti muutama kahvilan kissoista (kissojen nimet Lumia lukuunottamatta vaklattu kanssabloggaajilta):

 Lumipallo on tainnut kuulla "luu ulkona" -tyylin olevan muotia. ;)

Lumi poseerasi kauan aikaa kalamaisen livelähetyksen edessä. Kyllä olisi "hitaamman hämäläisenkin" pitänyt ehtiä valita kamerastaan oikeat asetukset...

 Hugo (ja moni muukin) vilahti tunneliin. Hugo oli kahvilan kissoista se "brittimäisin".

Välillä nautittiin makeita tarjoiluja sekä kultahipullista kuohuviiniä joka ei tähän kuvaan mahtunut. Katkesi siinä sitten tämän tätin tipaton vuosi, mutta olihan maukasta! ^.^

Pennuttomia vuosia meillä on takana jo muutama, siksi olikin mieluisaakin mieluisampi yllätys, kun paikalle oli ensimmäistä päivää tuotu kaksi pikkuista kissanpentua: Namitassu ja Peipponen. Vauveleita sai jokainen vuorollaan leikittää ja virtaa näissä söpöläisissä riitti enemmän kuin briteissämme koskaan.

Sekunti aikaa poseerata, sit mentiin taas!

Primacat tarjosi bloggaajille kassilliset hyvää murkinaa ja herkkuja kotiinviemisiksi. Hugo vartioi todella tarkkaavaisena, ettei kukaan vain unohtanut omaa paperikassiaan.

Kahvilassakäynnin päätteeksi pääsin piipahtamaan vielä yhdessä kissakodissa!

Tassulinnassa! Max oli hyvin ystävällismielisenä heti ovella vastassa, ja tutki mielenkiinnolla kaikki uudet hajut, joita toimme mukanamme. Max oli samantien valmis puskemaan minut ja antautui rapsuteltavaksi. <3

Pepsi antoi hieman odotuttaa itseään, kuten Kuningattaren arvolle vallan hyvin sopiikin. Tassulinnan emännän kanssa he näyttivät minulle huikeita temppuja! On meillä Alffiksen kanssa vielä opeteltavaa, että samoihin tuloksiin pääsemme. :)

Tassu! Helppo!

Kellonsoittaja! Kuinka siistiä!!

Max näytti pikaisesti, miten jalkapalloa pelataan.

Kiinnostus oli tällä kertaa kuitenkin muualla, koska MM-kisat päättyivät jo aikaa sitten. :D

Noniin, lienet valmis poistumaan valtakunnastani

Yhtäkkiä olikin jo aika rientää junalle ja matkustaa loput kolmisensataa kilometriä kotia kohti. Jatkamme ensi kerralla siitä, mitä kotona sitten tapahtuikaan...
 
Kiitos kivasta päivästä Tassulinnan emäntä, Kissakahvila Purnauskis, Primacat, blogikamut! :)