Hajurako

Olen tainnut muutaman kerran mainita, että Miss Fancypants haluaa pitää muihin elollisiin pienen hajuraon. Alfred-poloinen sai tuta kuinka käy, jos uhmaa tuota halua...

Miss Fancy havaitsi tyhjän tason puussa ja aikoi vallata sen päiväunipaikakseen. Ihan yksin.

"Ah, oma rauha, omat päikkärit. Varvaspesua vaille valmis uni."

Joku aikoo olla näin lähellä Miss Häijyä, vielä päikkäriaikana! Joku ajatteli ruoan päälle pestä kasvonsa ja asettua levolle kiipeilypuuhun, joka kissoille yhteiseksi hankittiin..

 M: "Ei onnistu, sanottiin pankissa!!!"

A: "täh"

Miss Häijy: "EI ONNISTU, mä sanoin!!!"

"Nnngh menehän nyt siitä"

Alfred-parka: "En mene, mee ite!!"

A: "Ok ok mä meen, ei kynsiä! Ei saa käyttää kynsiä!!"

Miss Myrtsi: "Yks sana: hajurako."

Niin vain oli toisen siirryttävä kiipeilypuun pehmusteista sohvan ääreen. :( Pakkohan onneaan on toisinaan kokeilla, jos vaikka vielä jonain päivänä onnistuisi lepuuttamaan luomiaan valkoinen valkoista fliissiä vasten. Onneksi on (näemmä) sentään puhdas lakana raikastamassa unosia.

Voittajafiilis. Paitsi että tämän nujakoinnin jälkeen Mimmiä ei enää nukuttanutkaan ja kiipeilypuu jäi loppupelissä tyhjäksi.


*Nujakointi kesti noin puoli minuuttia, eikä äitynyt kovin pahaksi. Joskus käy vain mielessä, eikö nuo naperot voisi edes hetkisen olla bestfriendejä. Ei meillä koko aikaa onneksi kuitenkaan taistella. Eikä Mimmi oikeasti ole häijy vaan väärinymmärretty pikku mussukka. <3*
(Pahoittelut epätarkoista ja ylimuokatuista kuvista, kuvaaja ei ehtinyt tilanteen tasalle koko kuvausaikana.. :p)

Kiusaus

Olin aikeissa kirjoittaa kiipeilypuun tyhmistä huopatassuista, jotka jättävät lattiaan ikäviä liimajälkiä, mutta koska jäljet lähtivätkin hartaan puunaamisen jälkeen, ei mulla enää ollutkaan syytä valittaa.

Hetken päästä katseeni havaitsi toisenlaisia tassuja.

Tassuja, jotka eivät millään muotoa ole ikäviä.

Tassuja, joiden hipelöimistä on hyyyyvin vaikea vastustaa, varsinkin jos anturat ovat näkyvillä.

Tassuja, joiden hipelöinnistä ei kumma kyllä olla niin kovin kiitollisia.

Takatassukka

Tohtisinko koskea – en tohdi – tohtisinko kuitenkin?!? Kutikuti…. <3

Toisin kuin huopatassut, nämä tassut ovat tukevat ja pitävät. Vai olenko se sittenkin minä, jonka seiskapuolinen räpylä tukee karvatassua.. ^.^

”No voi yäk mitä lällysettiä taas!”

tuumasi Alfred, ja jatkoi itsensä puunaamista.

Jälkitunnelmia

Perjantaiaamu poikkesi normaalista, koska saimme kylään ehdan kissatädin: Tassulinnan emännän (ja isännän)! Vierailu oli niin jännittävä, että palvelija ei muistanut/tajunnut ottaa itse tapahtumasta yhden ensimmäistäkään valokuvaa todisteeksi. 

Mimmi oli tapaamisessa hiukan varuillaan, kuten arvata saattoi. Positiivista oli se, että uudet ihanat tuoksut (hajuterveiset Pepsiltä ja Maxilta) olivat niin kiinnostavia ja ihmiset lempeitä, ettei Mimmi kokenut tarvetta paeta yläkertaan ja salli lopulta kevyen kosketuksenkin. :) Alfred näytti tietysti parhaat puolensa (=etupuoli ja takapuoli) ja "miehinen" piipityskin kuultiin vierailun aikana. 

Koska Tassulinnasta kuitenkin löytyy hienoja kuvia tästä Suuresta Tapahtumasta, me keskitymme siihen, mitä tapahtui heti vierailun jälkeen. Miss Vieraskoreus kun pisti haisemaan melko lailla heti, kun ulko-ovi sulkeutui.. :D 

"Noniin Mimmi, reitti on selvä! Ei tarvi nyyrytä enää, perävalot vilahti!"

"Ok, paluu arkeen! Tää tuliaishaili on jännä! Tosi kiva!"

 "Tähän voi käyttää jopa hampaitakin!"

 "Plops lattialle vaan, 'kilohali'!"

"Nnngghh, kuka sen taas tänne nosti?!? Alas sieltä!!"

"Noin! Sohvan alle vaan, sinne meni. Kukahan sen noukkis sieltä pois?" 

Palvelija tietysti. :D Tätä täällä on nyt leikitty siitä asti, kun haili tuli taloon. Saimme tuliaisena myös hienon itsetehdyn kissanminttuisen "suolakurkun", jolla leikitään varmasti myöhemmässä vaiheessa, sekä spesiaalin kissakuvioidun tiskirätin. ^.^  

No mitäpä Alfred?

"Mielestäni mä oon poseerannut ja isännöinytkin jo ihan tarpeeksi (enkö ollutkin aika hieno malli!), että mun puolesta vois olla vaikka päikkäriaika - Mmmmääääy!!"

M: "Päikkäreille??? I don't think so, niinku me lontooks sanotaan - nyt riekutaan!"

Kiitämme Tassulinnan ihmisiä nöyrimmin käynnistä ja kivoista lahjuksista! :)

Brittikset elementissään

Huh hellettä! Kiirettä on pitänyt, kuten näette...:

Tassu on parantunut <3

Selkeästi jotain tosi tärkeää aivotoimintaa meneillään. Elämän tarkoitus on lähes varmasti selvinnyt.

Kaikkien öttiäisten ja västäräkkien vaanija vaanii ja vainuaa ja mielessänsä saalistaa...

Mielikuvaharjoittelua voi tehdä myös kaksistaan. Viikon kohokohta taisi olla ikkunanpesu ja nyt ikkunan takaa kettuilevat västäräkit poikasineen ovat entistäkin selvemmin nähtävillä. Häntien vispauksesta päätellen kettuilevat ihan tosissaan.

Harjoituksia jatketaan toisen ikkunan luona. Laiskuus on tällä hetkellä huipussaan, kun jaloissa pyörivä paperitollerokaan ei herätä leikkimisintoa..

Mutta onpa meillä uusi työlaukku! Kissoille ikioma laukku. Ensin ostamani työlaukun meinasivat omia kokonaan, joten olin ikäänkuin pakotettu hankkimaan kissoille oman. Töihin Mimmiä ja Alfredia ei silti päästetä, saavat olla oloneuvoksina kuten tähänkin asti.. ;)

"Mun kassi! ^.^ "

Samoissa tunnelmissa olen viihtynyt itsekin, eikä kameraa ole turhan tiheään tullut käynnistettyä. Kesä on kivaa, lämpö on kivaa ja arki on kivaa. Kiva, kun on kivaa. ^.^