sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä

"Karkulainen" ja loput tipuset lasipurkin suojista toivottelevat nyt jo vähän myöhässä hyvää pääsiäistä, niinkuin me kaikki muutkin!

Kadonnut postaus/ Pääsiäiskatastrofi
Kiitän pääsiäisnaru-postaukseen saapuneista kommenteista, jotka katosivat kyseisen postauksen mukana. En enää kestänyt katsoa sitä, koska niinhän siinä kävi, että vaikka kuinka varovainen olin, puolen minuutin katseenkääntö riitti siihen, että Alfred SÖI sen sam***in keltasen pätkän lauantai-iltana!!! Voi EIEIEIEIEIEI!!

Päivystävä eläinlääkäri puhelimessa kehotti hysteeristä kissanaista rauhoittumaan ja vain seurailemaan, että naru poistuu viikon kuluessa elimistöstä ja että kissan vointi pysyy normaalina. SEURAILEMAAN?? VIIKON?? Voitte arvata, että täällä ei olla paljoa nukuttu viime yönä. 15cm silkkinarunpätkän pitäisi kuitenkin lääkärin mukaan kulkeutua itsekseen ulos.

Koska meillä ei tietenkään ollut valmiina oikeaa parafiiniöljyä, annoin Alfredille kunnon annostuksella kissanmallasta (sis.parafiiniöljyä)  monta kertaa vuorokauden aikana, jos toimitus sillä nopeutuisi. Iltapalaksi se söi eilen kurpitsaista kananrintaa (kuituja) ja muutamia vehnänoraan korsia heti narun perään. Tämä päivä menikin minulta ihan sumussa, itku kurkussa ja sydän huolesta sykkyrällä. Alfredilla ei ollut mitään hätää, söi normaalisti ja ihmetteli vain miksei leikitä sillä "huipulla" lelulla enää.

Kun sunnuntai-ilta koitti, Alfred meni normaaliin tapaansa ykkös- ja kakkoshädälle. Minähän tietysti istuin ja vahtasin vieressä ja tongin "kakkoset" samantien pussiin tutkittavaksi, vaikka epäilin suuresti niin nopeaa kiertoa ruuansulatuselimistössä. Taas pääsi itku! Naru oli nätillä rullalla ruohonkorren kanssa ulosteen seassa!! 


Tässä oli nyt niin monta onnenkantamoista matkassa, ettei sama tuuri voi monta kertaa jatkua. Senpä takia meillä ei enää naruleikkejä leikitä, ikinä. Kissanlelu, josta silkkinaru oli peräisin, lensi myös samantien roskiin. En suosittele moisia leluja kenellekään! Ainoa naru tai naruntapainen mitä täältä enää löytyy, löytyy youtubesta.

Nyt uskallan ehkä taas jo hengittää ja viettää viimeisen pyhäpäivän ihan vain rentoutuen, kissoja rapsutellen. (Seurailen vielä, ettei huomisesta tai myöhemmistä kakoista enää löydy ylläreitä, jotka vaativat eläinlääkärillä käyntiä.)

26 kommenttia:

  1. Uuuh, ymmärrän hätäännyksen - ja been there, done that...!!! Meillä leikittiin iloisesti hiuslenksuilla, kunnes Nuppu kerran kakkasi sellaisen ja sain kamalan ahdistusmorkkiskauhuskenaariopaniikin. Hyvin sekin tarina päättyi (kiitos nopean ja onnellisen suolistokulun), mutta lenksuilla ei olla enää leikitty, ja kyyristellen olen joitain lenksupostauksiamme lukenut. Ei sitä aina osaa ennakoida kaikkea, vaikka kuinka yrittää pelata varman päälle. Pusu Alfredille hienosta kakasta! Eiköhän siinä tullut koko setti. :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorokauden oon tässä soimannut itseäni, kuinka tyhmä pitää ihmisen olla.. Mutta ehkä mä opin tästä jotain, ainakin olemaan supervarovainen kaiken kanssa, mitä Alfred hamuaa suuhunsa. Kai se on luonnollista, että jotain sattuu jossain vaiheessa, vaikka kuinka yrittää toisia pitää pumpulissa. :/ Ikinä en ole ollut kakasta niin onnellinen kuin tänään! <3

      Poista
    2. Mäkin olen mestari ruoskimaan itseäni. :-D Mutta ehkä tuo piirre on silto hyvä, koska se ainakin osoittaa, että niistä omista karvaturreistaan välittää ja haluaa tehdä aina parhaansa. Hetken jouduin perkaamaan arkistoja, mutta saalistuskuva löytyy tästä postauksesta ja kyseessä olikin yöperhonen. Nupun lenksunielaisua taas kauhistelin täällä..

      Poista
    3. Kävin katsomassa nuo postaukset, yöperhosia meilläkin saalistetaan innolla ja ihan luvan kanssa. Jujullakin näyttää olevan saalistustaito kohdillaan. :) Onneksi Nuppusen lenksuleikeistäkin selvittiin säikähdyksellä! Kyllä nuo osaa pelästyttää ihmisiä tempauksillaan. <3

      Poista
  2. Huijui, vähän liikaa jännitystä pääsiäiseen! Onneksi kaikki päättyi hyvin ja naru tuli nopeasti ulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä, tällasta jännitystä ei toivois kellekään. Alfredin suolistolle pisteet, kun kuljetti ryökäleen nopeasti pihalle! :)

      Poista
  3. Oliko Alfred hyvää? Mutta saahan tipun kuitenkin syödä, saahan? Ai miks ei; tyhmää! - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli! Mulla jäi siitä vielä toinen puolikas syömättä, mihinkähän se meni?! Tipuja en saanu tassuihini, ihme vouhotusta täällä... -Alfred

      Poista
  4. Hyvä, että naru tuli nopeasti ulos <3 kaikkea ei tosiaan voi aina ennakoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä olin kauhuissani täällä, kun tietää mitä suolistossa voi tapahtua narun sinne eksyessä. :(

      Poista
  5. Tiedän ne tunteet, joita käy läpi, kun rakas karvapallo syö jotain, mitä ei pitäisi! Onneksi teillä oli yhtä hyvää tuuria matkassa, kuin meillä oli linssiliinaepisodien aikaan! Nykyään meillä on kaikki kissaa pienemmät kankaat visusti piilossa... Voin kertoa, että paniikki ja syyllisyys eivät kokonaan poistu, mutta lientyvät, kun näkee kissan olevan kokemastaan huolimatta ihan oma itsensä. Tsemppiä, ja toivottavasti teillä jatkossa maistuu vain se ruoka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin eilen lukemassa uudelleen teidän liinatarinaa, kyllä sulla oli varmasti piiiitkät vuorokaudet odotella. :( Syyllisyydentunto ei varmastikaan häviä mullakaan, ja oliskin tavallaan hyvä, jos mielessä pysyisi tää kokemus, ettei vastaavaa enää tapahtuisi. Alfred on sellainen ahmatti, että pitää olla tosi tarkkana ihan kaiken kissaa pienemmän kanssa, eikä puhettakaan, että pystyisi millään mehupilleillä leikkimään niinkuin Mimmin kanssa..

      Poista
  6. Huh huh, olipas episodi! Nuo karvapallerot ovat silmääkin nopeampia, mahdoton niitä on koko aikaa vahtia. Onneksi teillä kaikki päättyi hyvin ja nätisti hiekkalaatikkoon :)
    Rapsut Alfredille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä tarinalla oli onnellinen loppu, mutta toivottavasti ei tarvi kokea tätä uusiksi.. :/ Alfred rapsuteltu! :)

      Poista
  7. Huh, onneksi säikähdyksellä selvittiin! Narut osaa kyllä olla vaarallisia ja oikeastaan kaikki väärä mitä kissa tahtoisi syödä. Mutta välillä ehtii tapahtua jotain juuri, kun silmä välttää. Kissat ovat niin nopeita. Rapsuja Alfredille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miksi kissat haluaa syödä kaikkea typerää, ihme epeleitä. :/ Narut on varmasti sieltä vaarallisemmasta päästä, ja kuulemma villalanka erityisesti (lääkäriäkin helpotti kun kuuli että tää oli leveämpää narua).. Rapsut välitetty Alfredille <3

      Poista
  8. Enpä olisi tajunnut varoa moista narunpätkää :O Onnea rusettikakista ja vähemmän kauuhistuttavia kokemuksia jatkossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alfred luuli varmaan sitä syötäväksi ruohonkorreksi ja mutusti sen samaan tapaan nassuunsa. Rusettikakki oli täydellinen pääsiäisyllätys hiekkiksessä! <3

      Poista
  9. Onni onnettomuudessa että naru tuli ulos! Hui, aiheuttanut totisesti kauhunhetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu itse en pystynyt keskittymään yhtään mihinkään, kun olin niin kauhuissani. Olin lähes puhelin kourassa valmiusasemissa soittamaan ja lähtemään lääkäriin, jos Alfredin vointi olisi heikentynyt.. Onni tosiaankin, ja onnena vielä sekin, että pystyi olemaan kotona ja vahtimaan tilanteen kehittymistä!

      Poista
  10. Hui! Onneksi ei käynyt kuinkaan! Kävi tuuri :) Yllättävän äkkiä se tuli ulos. Hyvä niin. Miksihän kaikki pitää laittaa aina suuhun...

    Niinhän se on, tuollaisissa tilanteissa syyttää itseään, vaikka ei aina olisikaan siihen syytä, teen itse samaa :/

    Muutama kuukausi sitten Elli oksensi neljä korvatulppaa, jotka olivat jääneet minun jäljiltä pöydälle. Silloin iski paniikki. Itsesyyttelyä kesti monta päivää :/ Välillä tulee vieläkin mieleen, miten huonosti siinä olisi voinut käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopea oli narun kulku suolistossa, en olis uskonut, että jopa noin nopea. "Pakkohan" näissä tilanteissa on itseään syyttää, koska kissa tuskin itselleen ja luonnolleen mitään voi eli näin ollen vika oli minussa :p
      Hui, onneksi Elli oksensi tulpat ulos! On nää niin valvottavia palleroita..

      Poista
  11. Vai sellainen narucase teillä :) Meillä karvalapset eivät onneksi välitä oikein muusta kuin ruuasta, edeltäjälle kelpasi liki kaikki...

    Teillä nähtävästi luotetaan myös lasikuvun suojaavaan voimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että Ivan ja Anya on enemmänkin vain ruuan perään. Mimmilläkään ei ole suurempia hinkuja syödä mitään kummallista, mutta Alfred on ihan omaa luokkaansa..
      Lasikupu hoiti hommansa kiitettävästi, tiput ei saaneet yhtään tassuosumaa :)

      Poista
  12. Voihan naru! Onneksi se tuli ulos yhtä nopeasti kuin oli mennyt sisään. Noi jutut ei oo kyllä kivoja.. Onkohan meillä jompikumpi koskaan syönyt moisia, ehkä Coco joskus pompulan kuten Nuppu.. mutta muuten ollaan oltu kiltisti syömättä vääriäesineitä. Onneksi selvisitte säikähdyksellä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiltit pojat teillä! <3 Alfred söisi kyllä vaikka ja mitä, jos meillä jäisi esille pikkutavaroita.. Säikähdys oli kyllä melkoinen ja olisin varmaan kuukahtanut, jos olisi pitänyt viikko odotella narun ulostuloa. :/

      Poista