lauantai 25. helmikuuta 2017

Heikkoja hetkiä

Muistiinpanoja myös itselle. Juju ei saa lukea, Mimmi pyytää! <3
"Taas näitä juttuja." 21.2.2017
Mimmikin kävi sitten lääkärissä. Ei tullut otettua ääniraitaa mourusta autossa, koska olin itse sen verran jännittyneessä tilassa tulevan rauhoituksen takia. Lääkäri totesi suuta katsottuaan, että kyllähän siellä hammaskiveä oli poistettavaksi asti. Mimmi oli heti sisälle päästyään ihan kauhuissaan ja jouduin irrottamaan kopan kannen, että sain tytskän edes esille. Hampaat tutkittiin niin, että Mimmi oli mun sylissä eli taitaa olla turha toivoa, että Mimmi jatkossakaan haluaisi itse tulla syliin.

Odoteltiin paikan päällä, eikä hommassa kauaa kestänyt (puolisen tuntia kai). Kun lääkäri oli valmis ja kutsui meidät huoneeseensa, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa "onko Mimmi ollut ihan hyvä syömään?" ja mullahan heti raksutti että mitähän nyt on löytynyt... 
21.2.2017 Mimmin levein haukotus.
Mimmin minimaalinen suu oli tuonut lääkärille yllättäviä haasteita. Suu ei aukea niin paljoa, että se-joku-väline olisi mahtunut suuhun pitämään leukoja erillään. En ole itse tajunnut ajatellakaan moista, vaikka olen kyllä huomannut, että Alfredilla haukotus on paaaljon leveämpi kuin Mimmillä. Ennemminkin olen ajatellut, että Alffilla on "monsterisuu". :D No, eipä tuolle kai mitään mahda eikä lääkärikään siitä sen enempää virkkonut. Oma ajatukseni oli, että saattaahan tuolla suun koolla olla jotain vaikutusta puremisinnokkuuteen (lähinnä sen puutteeseen). Lisäksi Mimmin hampaat on ilmeisesti tosi pienikokoiset.

Hammaskiven lisäksi muita ongelmia ei ilmennyt ja nyt on alligaattorihymy kohdillaan! Yritämme jatkossa pitääkin sen kunnossa, ettei kiveä tarvitsisi ihan joka vuosi poistella. Jujulta saimmekin jo oppia, kuinka hammaspeikko karkotetaan. Jännityksellä lähdemme kokeilemaan harjankäyttöä käytännössä.
21.2.2017 "Eihän tarvi lääkäriin jos istuu selkä suorana?!"
Saman rauhoituksen yhteydessä myös Mimmi-raukan anaalirauhaset tyhjennettiin kunnolla. Jonkin verran ne toimivat itsestäänkin, mutta eritettä oli kuitenkin kertynyt liikaa rauhasiinkin. Mimmi pitäisi saada juomaan vettä entistäkin enemmän, että kakan koostumus olisi vähemmän kuivaa ja enemmän pötköä kuin papanaa. Lääkärin tassuunkin oli tyhjennyksen yhteydessä tarttunut yksi papana, jonka (ja kertomani) perusteella suositteli nesteen lisäämistä ruokaan. Ehdottihan tuo kissojen "suihkulähdettäkin", jos Mimmi innostuisi siitä juomaan. 
(Pitäisiköhän laittaa tilausta nimeltämainitsemattomaan nettikauppaan.. Raksuja en ole vielä jättämässä pois ruokavaliosta, koska lisäravinteiden antaminen on yhtä taistelua Mimmin ja raakaruokavalion kanssa - vain kalsium menee ruuan seassa.) 
21.2.2017 "Nyt riitti."
Lopuksi Mimmille annettiin vielä pieni määrä herätettä, kun sanoin viime rauhoituksen kestäneen lähes yöhön asti. Sitten päästiinkin kotiin, missä odotti erityislämpimäksi asennettu kylppärin lattia ja viltti. Alfred oli kovasti kummissaan ja säpsyi joka kerta, kun hoksasi Mimmin viltin alla. Kummallista, kun toisella oli silmät auki ja siltikään ei ollut hereillä. :(
25.2.2017 "No hei kertoisitko vielä vähän lisää mun intiimialueista."
Huokaisin helpotuksesta, kun Mimmi sai ensimmäisen kerran kakattua perjantaina. Varmasti on pehva hellänä tuollaisen käsittelyn jälkeen, vaikka kipulääkettä toki saikin. Ruoka alkoi maistua samantien, kun Mimmi alkoi heräillä sen verran, että pystyi syömään. Keskiviikkona klo 11 oli lääkäriaika ja neljän-viiden aikaan Mimmi hoiperteli jo kohti keittiötä. Juominen oli haastavaa vielä torstaiaamunakin, veden pinta oli hiukan hukkapiilossa. Nukutuksesta heräilevä kissa on niin suojeltavan piinaavaa katsottavaa, että ihan sydämessä riipii. (Miltähän se tuntuisi, jos kyseessä olisi oma lapsi, voin vain kuvitella) 

Painoa 4,6kg. Seuraava käynti tarpeen mukaan, varsinainen rokotusaika on vasta parin vuoden päästä. Veikkaisin, että seuraavalla kerralla Mimmiä on jo mahdoton saada kantokoppaan, kun aina käy näin kurjasti kun lähdetään johonkin. Nytkin yritettiin jo viime metreillä paeta kopasta jo kotona. :(
"Oliksiinä kaikki jo!!"
P.s. Selvisi sekin, mistä tietää, että Mimmi ei ole ihan teräskunnossa. Yleensä kun sanomme "tuukko sykkyyn", Mimmi kurisee ja kipittää karkuun. Pehva hellänä samassa tilanteessa Mimmi kiepsahtikin vain katolleen ja odotteli rapsutuksia. <3

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Keikka kaupungilla

Kahden ihmisen käsialanäyte ^.^
Alfred pääsi jälleen autokyytiin, kun oli vuositarkastuksen aika eläinlääkärillä. Kuskia kritisoitiin kovasti ja koko matkan ajan, miten kyyti olikin niin epätasaista!
video

Video on sen verran surkea, etten viitsi sitä youtuben kautta ladata. Kuskikin siellä möykkää taustalla. Tässä on kuitenkin tulos siitä, kun kissaa ei totuteta pennusta lähtien matkustamaan, hyvä minä. :p Ei kiinnostaneet kanaherkut tai naruvideot ajomatkalla. Sen verran kaameaa oli olla autossa, että piti keskittyä hengissäpysymiseen ja maukua varuiksi koko ajan... ;)
"Karmee keikka, oon viikon väsyny ton jälkeen!!"
Lääkärissä menikin taas ihan oivasti, kaikki on ok. Ihan pienesti on hammaskiveä havaittavissa, mutta tilanne ei vaadi jatkotoimenpiteitä. Nyt olisikin hyvä aika aloitella hampaiden harjausta, sillä Mimmi joutuu ensi viikolla samaan "rääkkiin" ja aika on varattuna hammaskiven poistoon! :( Suun kunto toki tarkastetaan ensin, mutta todennäköisesti Mimmi sitten samalla reissulla rauhoitetaan ja suu hoidetaan puhtaaksi.

Alfred sai pikkuisen noottia painostaan (6kg). Pitäisi ilmeisesti saada poika vähän liikkumaan, ettei ihan pullukaksi ajan saatossa kehkeydy. Alfredia on vaikea motivoida, kun mikään (herkuton) aktivointi ei tunnu kiinnostavan. Onneksi sentään Mimmin kanssa juoksentelevat ympäri taloa, ettei täällä aivan sohvan pohjalle olla liimauduttu. Alfred ei arvostanut yhtään masunsa kopelointia ja päättikin sähistä lääkärille, että tajuaisi lopettaa hyvän sään aikana. Oli outoa kuulla sähinää, kun ei tuo normaalisti sähise turhia.. (Turhaksi ei lueta fleecepeittomyttyjä, ne on ihan oikeasti vaarallisia ja niille kuuluu sähistä!! :D )

Sitten oltiinkin jo rokotusta vaille valmiita lähtemään kotiin, seuraava rokotusaika on nyt Alfredillakin vasta kolmen vuoden päästä.

Nyt jännätään tosissaan jo Mimmin vuoroa. Steriloinnin yhteydessä Mimmi on viimeksi nukutettu, ja silloin oli tosi surkeaa seurata toisen epätoivoista heräilyä. Ensimmäinen nukutuspiikki ei silloin tehnyt tehtäväänsä, ja toinen annos sai Mimmin nukkumaan turhankin pitkään. Muistaakseni meni myöhään iltaan ennenkuin pystyin antamaan mussukalle aamupalaa. Hirvittää jo valmiiksi tämänkertainen rauhoitus (täällähän ei mitään heräämispiikkejä laiteta). :(

 
Somemaailman Brittikissojen omistajilta kuulin kommenttia, että Alfred näyttää ainakin kuvissa ihan sopivalta, eikä laihduttamisen tarvetta ole.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Pelkkiä selkiä

Kun tietoisesti yrittää kuvata nimenomaan tiettyä kissaa, siitä ei tule mitään. Mimmi ei tänään halunnut olla kuvattavana, eikä Alfred sen puoleen halunnut, että Mimmi on päätähtenä... ;)
Mimmi kuvassa. On se! Rakensin kissoille pitkästä aikaa majan. Vähän niinkuin korvikkeeksi pahvilaatikoiden hävittämisestä.
Päivän paras otos. :p Raapimatolppa meni majanrakennusvärkiksi, siksi pelkkä toosi esteettinen liukuestematto taustalla...
Kukas se sieltä saapuu sabotoimaan kuvauksia. :D
Alavasemmalla näemme upean silver tipped -selän...
Ja siinä kohtaa Mimmille riitti.
"Tässä sulle suklaatäplikästä selkää."
Alfred linssilude tietysti keimaili kameralle, ja oli hyvin pöllämystynyt kun kuvaaja ei tällä kertaa keskittynytkään häneen..
"Mitä! Kuvaa mua, kuvaa MUA!!"
Toin pitkästä aikaa myös palloradan alakertaan ja sillä onkin pelailtu taas ihan innokkaasti. Parasta on, kun tuo kuvassa näkyvä pahvinpala on laitettu radan päälle niin, ettei palloa näy koko aikaa. Mimmi on riemastuttanut meitä leikkimisellään monena yönä ja päivänäkin. Pahvinpalan alta on myös hyvä vaania ja hyökätä saaliin (=paperitolleron) kimppuun. :)

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Naruja siellä, naruja täällä

Viimevuotinen "Naakat kaakattaa"-leffa jää kakkoseksi uusimmalle juutupe-löydölle! Nyt nimittäin löytyi ihan mahtava narupeli ja Alfred on koukuttunut siihen ihan tyystin. Pitää alkaa jo rajoittaa lapsen nettiaikaa. ;)
"Joo-o, ei kerkee nyt poseeraamaan!"
Pelissä viuhuu punainen naru valkoisella taustalla. Eihän sitä voi olla seuraamatta! Otin pienen videopätkän Alfredin pelaamisesta, pahoittelut jo etukäteen aamuisesta käsivaralla kuvaamisesta - toivottavasti kukaan ei tule merisairaaksi kaameasta tärinästä! 

Alfredin viuhtoessa pelin syövereissä, Mimmin pää oli kadoksissa:
Missä pää??! :O
Alfred vain pelaa ja pelaa ja pelaa... Mimmi keksi lopulta omaa puuhastelua saman sohvan toisella puoliskolla Vihreän parissa:
"Täs on minttua eikö ookki, onn siinä!! <3"
Mutta huoh, Alfred on edelleen ihan pelin lumoissa ja Mimmi luovuttaa. Tänään ei ollut aamuralleille aikaa..
M: "Spelen börjar, joo joo..."
 Kuinkas sitten kävikään?

PELI LOPPUI! Game over. Ei tietoa kuka voitti tai hävisi. Tärkeämpää on etsiä Mimmi, että aamurallit saadaan vihdoin suoritetuksi. :)

P.s. Jos jäi kaihertamaan mieltä, peli löytyy youtubesta nimellä Cat Games - String String Thing.