keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kuvapläjäys

Kattokaahan mitä löysin kaupasta: maailman huumaavimmat minttulelut! Näillä eväillä kelpaa kissojen aloitella juhannuksen viettoa jo näin hyvissä ajoin.
 M: Tuu kattoon Alfu!
 A: Mmmm mikä tuoksu?!!
"Mikä tää on, onknää meille?"
"On vissiin ^.^"
 "Sinne tipahti los sardiini!"
 Uudestaan ja uudestaan!
 "Jo riitti, pakko mennä kohta pötkölleen... :p"
 "Aika kivat lelut silti!"
"...Mistäs hyvästä meitä näin lahjotaan...??"

Mimmikin osaa nauttia hyvistä tuoksuista:
 "Mmm, tästä lähtee.."
 "Bansku saa kyytiä!!"
"I-ha-nat aromit <3 <3 <3 Jopa hintsun verran paremmat kuin porkkanassa tai siinä valkovihreessä pallossa... <3"


Näissä tunnelmissa toivotamme aurinkoista ja iloista juhannusta! Kissat eivät vielä aavistakaan, että pian lomaillaan kolme päivää kotosalla yhdessä. :)
"Kelpaa mulle, nannaa - HAUK!"

lauantai 17. kesäkuuta 2017

10 asiaa meistä

Kiskatit muisti meitä haasteella instagramin puolella, mutta totesin, että näinkin pitkä juttu on kiva toteuttaa blogissa. Tarkoitus on siis kertoa 10 jutskaa (faktaa?) itsestään. Toivottavasti keksin vielä jotain uusiakin juttuja. Kiitos haasteesta, Rokkimimmit! :) 
(Tammikuussa teimme 3 asiaa meistä -haasteen, mutta onhan tämä nyt ihan eri, eikö? ;)) 

Kuvituksena räpsäisyjä viime viikoilta, suurimmalta osalta surkealaatuisia..
Harjaussession jälkeen
1. Mimmi rakastaa olla suihkunraikkaiden ihmisten rapsuteltavana <3 
2. Suihkunraikas ihminen ei tämän vuoksi raaskisi millään poistua kylppäristä... 
"Mun bonaqua eiku kotimaista kivennäisvesi!!"

3. Alfred on meidän Pomo, ainakin omasta mielestään. 
4. Joskus Alfred pomottaa liiankin kovin ottein. Viimeksi pari päivää sitten Mimmi valtasi pahvialusen ja Alfred tietysti halusi juuri samaan paikkaan, puri Mimmiä kaulasta ja ajoi Mimmin pois. :/
Palvelijan ratkaisu kiistaan - kaksi pahvialustaa

5. Alfred on utelias ja sosiaalinen, mutta pitää tietyistä arjen rutiineista eikä siedä niiden rikkoontumista (esim. nukkumaanmeno on jokailtainen rutiini, jossa Alfred kutsuhuutaa ihmisiä paikoilleen). 
6. Alfred on puhelias ja puheille pitää tietenkin vastata sen vaatimalla intensiteetillä.

7. Mimmi on aamuvirkku. Eniten tästä häiriintyy miespalvelija, jota Mimmi käy täppäilemässä huuliin tunnin välein herättääkseen tämän.. :D Itse saan olla varsin rauhassa, kun täällä on jo opittu, että nukun kuin tukki (kunhan nukahdan). 
8. Alfred taas viihtyy pääni vieressä tai jalkopäässä niin kauan, kunnes olen lähes unessa. <3
Vaanimassa cät dänceriä. Jollain vain oli punainen paita päällään...
9. Tällä hetkellä kissojen lempilelu on laatikon uumenista kaivettu cat dancer, joka piiloutuu ja pilkahtaa päivittäin esiin sohvan alta palvelijan avustamana. 

10. Palvelijan etunimi alkaa S:llä, siispä Mimmi&Alfred saattavat tästä lähin kutsua minua myös ässäksi. ;) 

Meiltä haaste lähtee eteenpäin teille: Hupsu ja tosi Höpsö, Marraskuun Muruset, Penan ja Punkun paikka sekä Elli ja Pii. Kertokaahan kymmenen faktaa itsestänne! :)

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Mägöttejä

M: "Kukkuu! Täällä ollaan! Palvelijat katos viikoks kotoo ja tällee mä tervehdin mamia, ku se heräs ekan kotiyön jälkeen. Vähän piti esittää yrmyä, ku sillon ku se tuli ni ei ehtiny, ku piti tutkia matkalaukkua ja outoja tuoksuja, joita tulvi joka puolelta.. Nii ja oli niin ikävä, ettei sillon yöllä viittiny kauaa yrmyttää.
Vähänkö hienosti esitin kuitenki hapanta: sain herkkuaamiaisen, jota tavoittelinkin näyttelylläni! Juoni onnistui!
Hiphei!
Olikin sitten mukava päivä, kun oltiin kotosalla ja saatiin leikkiä ja hellyyttä viikon edestä. Mami oli saanut kuulla, että mä en ollut oikein halunnut syödä mitään ikävissäni ja se sitte tietenki raahas meidät molemmat heti puntarille.. Öh, sanotaanko nyt vaikka niin, että ehkä mä taisin kuitenki syödä ainaki kuivaruokaa sillai ihan sopivissa määrin. Typerä puntari. (No ei Alfredkaan syömättä ollu, pakko laverrella.) 

Missä ihmiset sitte oli? Ainaki ne oli nähny tämmösiä kavereita:
Jostain syystä meitä on nyt kutsuttu "mamin omiksi mägöteiksi" ja berberiapinoiksi, en tiiä miks. Toi näyttää kyllä ihan hauskalta karvaselta ihmiseltä ja näyttää siltä, että toi on ainaki poseerannu ennenki kameroille.
(Palv.huom. Gibraltarin apinoita käytiin kuvailemassa Espanjan reissun aikana.)   

Me ollaan oltu vähän hiljasia myös Alfredin takia. Lavertelen vielä senki, että se on tässä viime viikkoina jyrsiny omaa tassuansa aika pahasti. Mä veikkaan, että se imee itteensä sitä, ku palvelija ressaa.. Palvelijan mielestä se saattaa kyllä olla allergiaakin, mistä noista tietää. No, enivei, tilanne eskaloitu niin pahaks, että Mr. Sensitive (tääki lempinimi on nyt saanu uusia merkityksiä harjainhon lisäksi) sai tötterön päähänsä joksku aikaa. :O Lääkäriin se pääsee, jos haava ei pikapuoliin umpeudu kokonaan.
"Elä mami ressaa, ethän.."
Tötterö on auttanu tosi paljon ku se ei pääse jyrsiin sitä tassuansa ja siihen kasvaakin jo karvaa takasin. Mä oon tykänny jahdata Alfua sen tötterönsä kans, on niiiin hauskaa ku kuuluu aina klonks ku se törmää johonki... (Palvelijaa ei kumma kyllä naurata ja onhan se nyt kieltämättä vähän reppana, raasu.)

Semmosta meille tällä kertaa. Käydään kuikuilemassa teidän kuulumisia heti kun ehditään!"

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Tassujen ulottuvilla

Mimmi on hoksannut, että aamuaurinko paistaa keittiön ikkunasta suoraan matolle ja lämmittääkin jo. Perjantaiaamun hassutteluhepuli ei sanoja kaivanne, paitsi sen verran, että nyt leikittiin sillä, mitä oli tassujen ulottuvilla. :)
Aito mussukka. <3

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Sunnuntaimysteeri

A: Miks aina ei vois olla viikonloppu? Viikonloput on kivoja!
 Tätä joutuu oikein pohtia..
 Lauantai, sunnuntai, lauantai, sunnuntai, lau...
 Zzzzz....
M: No hei tietysti siks, kun viikonloput ei tuntuis miltään, jos ei olis muitakin päiviä välissä.
A: Ooh, nyt valkeni! Kuulen unessa äänen, joka puhuu viisaita!
M: Hih, niin sen täytyy olla ja
ihana, että nyt ON viikonloppu! ^.^

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Mitä mä sanoin

A: "niin tiesin tän. Peperomia Schumi Red ei oo sun juttu, ehkei nuo muorinkukat ylipäätään. Se ei missään nimessä ois halunnu olla kuuman patterin päälle, etkä sä ees kastellu sitä koskaan melkein koskaan.
Kuukausi ja yks kasvi on jo poissa, ei noissa lopuissakaan kauaa mene. Yllättävän hyvin oot kyllä pärjänny noitten piileoiden kanssa, vaikka se toinen niistä kasvaaki ylös- eikä alaspäin niinku sen pitäis. Väittäisin, että sitä pitäis ehkä sumutella joskus, koska se maistuu vähän kuivalta.."

Tosiaan, viherpeukalopalvelija onnistui jo menettämään yhden vasta hankkimistaan viherkasveista ja tässä vielä todistusaineistoa:
Tarkempi "ruumiinavaus" tosin paljasti, että tällä kasvilla ei ollut oikeastaan minkäännäköisiä juuria, joten kenen vika lopulta onkaan, ettei kasvi selviytynyt...

Mimmiä ei kasvit kiinnosta, vaan enemmänkin mielessä pyörii huominen vappu ja mahdollisuus riehua serpentiinin kanssa! Saa nähdä, hellynkö antamaan moisia tänä vuonna leikittäväksi. Ehkä ihan hetkeksi, ja valvottuna, koska vuosi sitten serpentiini oli Mimmistä tosi hauskaa. :)
"Muistatkos tämän hetken?! ^.^"
Jos hassuttelupaperia ei heru, Mimmi uhkaa painella teleporttiin ja häipyä ikiajoiksi jonnekin, missä serpentiinejä riittää loputtomiin eikä ilmapalloista ole uhkaa (niitähän siis pitää pelätä, tiedä mitä vielä tekevät ja haisevatkin pahalta).
"Kas näin mä häivyn jos et anna serppua"
Serpentiiniä odottaen toivotamme hulvatonta vappua lumisateista huolimatta! Olkaahan kiltisti, pikku simasuut! ^.^

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Korvike

Kärpäsiä odotellessa Alfred:
"Aika tylsää tää odottelu..."
"!! Mikä se oli?!"
"Häh, punanen! Mutta missä se hyvä naru on??"
"Rapisee mukavasti pahvia vasten ton möntin karvajalat! Melkein pakko saada se kiinni, vaikkei naru ookaan..."
"Lähes suoraan suuhun tipahti, voi miten helppoa. Oikeestaan luvattoman helppoa. 

Mistä tulikin mieleen, että jäin kiinni luvattomalta karkureissulta. Nimittäin Nupun ja Jujun mami bongasi mut Mallorcalla! Palvelija ihmettelee, miten mä sinne oon ehtinyt, mutta mä oon tosi taitava näissä hommissa. Kävin katteleen, ettei se mun naru olis sinne eksynyt. Ei ollu, höh, ja sit tulinki heti takasin kotiin. Mimmi ja emo oli jo huolissaan, mihin olin hävinnyt.
Tuolta pääsee sinne ulkomaailmaan ja takasin! Se on sellainen teleportti, jota emoki haluais osata käyttää."
M: "Aika paksua, en usko tuota löpinää. Aprillipäivä meni jo! Teleportteja ei oo vielä keksittykään."

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä

"Karkulainen" ja loput tipuset lasipurkin suojista toivottelevat nyt jo vähän myöhässä hyvää pääsiäistä, niinkuin me kaikki muutkin!

Kadonnut postaus/ Pääsiäiskatastrofi
Kiitän pääsiäisnaru-postaukseen saapuneista kommenteista, jotka katosivat kyseisen postauksen mukana. En enää kestänyt katsoa sitä, koska niinhän siinä kävi, että vaikka kuinka varovainen olin, puolen minuutin katseenkääntö riitti siihen, että Alfred SÖI sen sam***in keltasen pätkän lauantai-iltana!!! Voi EIEIEIEIEIEI!!

Päivystävä eläinlääkäri puhelimessa kehotti hysteeristä kissanaista rauhoittumaan ja vain seurailemaan, että naru poistuu viikon kuluessa elimistöstä ja että kissan vointi pysyy normaalina. SEURAILEMAAN?? VIIKON?? Voitte arvata, että täällä ei olla paljoa nukuttu viime yönä. 15cm silkkinarunpätkän pitäisi kuitenkin lääkärin mukaan kulkeutua itsekseen ulos.

Koska meillä ei tietenkään ollut valmiina oikeaa parafiiniöljyä, annoin Alfredille kunnon annostuksella kissanmallasta (sis.parafiiniöljyä)  monta kertaa vuorokauden aikana, jos toimitus sillä nopeutuisi. Iltapalaksi se söi eilen kurpitsaista kananrintaa (kuituja) ja muutamia vehnänoraan korsia heti narun perään. Tämä päivä menikin minulta ihan sumussa, itku kurkussa ja sydän huolesta sykkyrällä. Alfredilla ei ollut mitään hätää, söi normaalisti ja ihmetteli vain miksei leikitä sillä "huipulla" lelulla enää.

Kun sunnuntai-ilta koitti, Alfred meni normaaliin tapaansa ykkös- ja kakkoshädälle. Minähän tietysti istuin ja vahtasin vieressä ja tongin "kakkoset" samantien pussiin tutkittavaksi, vaikka epäilin suuresti niin nopeaa kiertoa ruuansulatuselimistössä. Taas pääsi itku! Naru oli nätillä rullalla ruohonkorren kanssa ulosteen seassa!! 


Tässä oli nyt niin monta onnenkantamoista matkassa, ettei sama tuuri voi monta kertaa jatkua. Senpä takia meillä ei enää naruleikkejä leikitä, ikinä. Kissanlelu, josta silkkinaru oli peräisin, lensi myös samantien roskiin. En suosittele moisia leluja kenellekään! Ainoa naru tai naruntapainen mitä täältä enää löytyy, löytyy youtubesta.

Nyt uskallan ehkä taas jo hengittää ja viettää viimeisen pyhäpäivän ihan vain rentoutuen, kissoja rapsutellen. (Seurailen vielä, ettei huomisesta tai myöhemmistä kakoista enää löydy ylläreitä, jotka vaativat eläinlääkärillä käyntiä.)