sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Korvike

Kärpäsiä odotellessa Alfred:
"Aika tylsää tää odottelu..."
"!! Mikä se oli?!"
"Häh, punanen! Mutta missä se hyvä naru on??"
"Rapisee mukavasti pahvia vasten ton möntin karvajalat! Melkein pakko saada se kiinni, vaikkei naru ookaan..."
"Lähes suoraan suuhun tipahti, voi miten helppoa. Oikeestaan luvattoman helppoa. 

Mistä tulikin mieleen, että jäin kiinni luvattomalta karkureissulta. Nimittäin Nupun ja Jujun mami bongasi mut Mallorcalla! Palvelija ihmettelee, miten mä sinne oon ehtinyt, mutta mä oon tosi taitava näissä hommissa. Kävin katteleen, ettei se mun naru olis sinne eksynyt. Ei ollu, höh, ja sit tulinki heti takasin kotiin. Mimmi ja emo oli jo huolissaan, mihin olin hävinnyt.
Tuolta pääsee sinne ulkomaailmaan ja takasin! Se on sellainen teleportti, jota emoki haluais osata käyttää."
M: "Aika paksua, en usko tuota löpinää. Aprillipäivä meni jo! Teleportteja ei oo vielä keksittykään."

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä

"Karkulainen" ja loput tipuset lasipurkin suojista toivottelevat nyt jo vähän myöhässä hyvää pääsiäistä, niinkuin me kaikki muutkin!

Kadonnut postaus/ Pääsiäiskatastrofi
Kiitän pääsiäisnaru-postaukseen saapuneista kommenteista, jotka katosivat kyseisen postauksen mukana. En enää kestänyt katsoa sitä, koska niinhän siinä kävi, että vaikka kuinka varovainen olin, puolen minuutin katseenkääntö riitti siihen, että Alfred SÖI sen sam***in keltasen pätkän lauantai-iltana!!! Voi EIEIEIEIEIEI!!

Päivystävä eläinlääkäri puhelimessa kehotti hysteeristä kissanaista rauhoittumaan ja vain seurailemaan, että naru poistuu viikon kuluessa elimistöstä ja että kissan vointi pysyy normaalina. SEURAILEMAAN?? VIIKON?? Voitte arvata, että täällä ei olla paljoa nukuttu viime yönä. 15cm silkkinarunpätkän pitäisi kuitenkin lääkärin mukaan kulkeutua itsekseen ulos.

Koska meillä ei tietenkään ollut valmiina oikeaa parafiiniöljyä, annoin Alfredille kunnon annostuksella kissanmallasta (sis.parafiiniöljyä)  monta kertaa vuorokauden aikana, jos toimitus sillä nopeutuisi. Iltapalaksi se söi eilen kurpitsaista kananrintaa (kuituja) ja muutamia vehnänoraan korsia heti narun perään. Tämä päivä menikin minulta ihan sumussa, itku kurkussa ja sydän huolesta sykkyrällä. Alfredilla ei ollut mitään hätää, söi normaalisti ja ihmetteli vain miksei leikitä sillä "huipulla" lelulla enää.

Kun sunnuntai-ilta koitti, Alfred meni normaaliin tapaansa ykkös- ja kakkoshädälle. Minähän tietysti istuin ja vahtasin vieressä ja tongin "kakkoset" samantien pussiin tutkittavaksi, vaikka epäilin suuresti niin nopeaa kiertoa ruuansulatuselimistössä. Taas pääsi itku! Naru oli nätillä rullalla ruohonkorren kanssa ulosteen seassa!! 


Tässä oli nyt niin monta onnenkantamoista matkassa, ettei sama tuuri voi monta kertaa jatkua. Senpä takia meillä ei enää naruleikkejä leikitä, ikinä. Kissanlelu, josta silkkinaru oli peräisin, lensi myös samantien roskiin. En suosittele moisia leluja kenellekään! Ainoa naru tai naruntapainen mitä täältä enää löytyy, löytyy youtubesta.

Nyt uskallan ehkä taas jo hengittää ja viettää viimeisen pyhäpäivän ihan vain rentoutuen, kissoja rapsutellen. (Seurailen vielä, ettei huomisesta tai myöhemmistä kakoista enää löydy ylläreitä, jotka vaativat eläinlääkärillä käyntiä.)

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kuu kärpäsestä kesään

Ensimmäinen kärpänen pyydystetty ja syöty, tänään! Ihmiset sen pihalta pyydystivät sisätiloihin, ja koska kärpänen taisi olla vielä kevätkohmeessa, Alfred söi sen suihinsa noin viidessä sekunnissa. Ei kerennyt kärpänen sisäilmaa haistella, ei. Ja koska toimitus oli noin nopea, en ehtinyt kaivella kameraa pölykerroksen alta toimintakuntoon. Palaamme siis aikaan ennen kärpästä ja jatkamme tästä harrastuksesta myöhemmässä vaiheessa.
"Tässä sitä vasta haaveillaan kesästä ja kärpäsistä, enää puuttuu se kesä."
Meillä on tässä ollut ihan tyhmiä viikkoja, kun jonkun pitää olla jatkuvasti tienaamassa, eikä ehditä arkisin tekemään oikeastaan mitään muuta. Alfred päätti sitten antaa muuta ajattelemisen aihetta, kun lopetti syömisen kokonaan keskiviikkoaamun jälkeen, oksennettuaan edellisyönä joitain kertoja (5 läjää klo 01.30, läjistä vain yksi matolla!).
"Tällanen olo mulla oli: burp-blaaaggh. :p"
Emo-palvelija huolestui tosissaan, kun miespalvelija oli ehkä ensimmäistä kertaa ikinä huolissaan kissasta. Luojan kiitos torstaina Alfred kuitenkin söi jo pikkuisen annoksen, ja kaupasta kipaistu vehnänoras kelpasi ja luultavasti auttoikin mahakipuihin. Syöminen tapahtui viimetipassa, tuon ruokailun jälkeen olisimme kiikuttaneet pojan jo lääkäriin, jos ruoka ei olisi maistunut. Sen verran nuupahtaneita täällä jo oltiin, että ei kelvanneet herkkunamit eikä narupelit, joihin Alfred on edelleen normaalitilanteessa koukussa.
"Mutta nyt oonki jo ihan fine!"
Nyt tilanne on jo paljon parempi, eikä syömisongelmaa enää ole. Vihdoin hiekkalaatikosta löytyi myös Alfredin kakkoshätä, jota olen odotellut, että saa huokaista helpotuksesta. Tiedä sitten, mikä tuohon syömättömyyteen oli syynä.
Tänään on sitten ollutkin jo ihan kiva päivä, ollaan kärpäsensyönnin lisäksi värkkäilty kissojen kanssa kaikennäköistä. Suurin syy "kaikenlaiseen värkkäilyyn" on varmaan siinä, että yritän vältellä siivousta kaikin keinoin. :D 
"Alamainen hommiin siitä, hophop!!"
Ei kai tässä auta kuin totella, kun Kapteeni Käskee. Sitä ennen, Alfredin päivän mietintä:
"Jos palvelija meinaa huomenna antaa äänensä jollekulle, miten se aikoo jatkossa lässyttää meille??"

- Alfred ja "vähä väsyny" palvelija, lottovoittoa odotellessa

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Viherkäpälät

Tällä kertaa höpsähtänyt on palvelija itse. Jostain syystä keväisin tekee mieli vihertää, vaikka tiedän, että viherpeukalo ei valitettavasti periytynyt tähän osoitteeseen. Vuosi sitten ostetuista kolmesta "helposta" huonekasvista jäljelle on jäänyt riutuva muorinkukka, joka sai tänä vuonna muutaman uuden kaverin. Jospa näistä taas joku selviytyisi hengissä "vaativissa olosuhteissa"...
A: "Jahas, piileoita ja mehiruusuke. Mitäs sä nyt taas oikein yrität, etkö muista miten viimeks kävi?"
"Osaaksää edes hoitaa näitä? Tapat nää kuitenki, aika vaativia lajeja oot valinnu."
 "Nuuhhh.. Tuoksuu tuoreelta. Vielä."
"Kai sulle on sanottu, että näitä pitää kastella? Tää pilea peperomioides on nimittäin jo kuiva."
"Musta vähän tuntuu, että tuut tuputtaan tuolle ruusukkeelle liikaa vettä. Sillä ei oo niin jano."
"No, onnea nyt vaan. Sitä ainaki nuo kasvit tarvii."

Kissojen mielestä parasta tässä höpsähtämisessä on varmastikin yläkertaan ilmestynyt ikkunalauta. Siihen jäi juuri yhden kissan mentävä kolo, josta voi vakoilla pihan tapahtumia ihan uudesta näkövinkkelistä. Naapurin puolen puissa on kesäisin vipeltänyt oravapariskunta, joskohan kissat näkisivät nyt näistä edes vilauksen. :) Yhden kissan mentävä kolo siksi, koska palvelijoiden remontti- ja ruuvaustaidoista(kaan) ei ole täyttä varmuutta ja totesin, että kaipa lauta ainakin yhden kissan painon kestää. :D 
"Tää saint pauliahan on pysyny elossa jo pari viikkoa, historiallista! Hienoa!" -Alfred, kasvitietäjä
Lauta onkin ollut jo kovassa käytössä. Harmittavasti myös laudalla olevat kasvit ovat olleet kiinnostuksen kohteena. Kumma juttu, miten sama kasvi (punaisessa ruukussa) keittiön pöydällä ei kiinnostanut yhtään, nyt laudalla ollessaan molemmat sitä käpälöivät. No, ainakaan omien tutkimusteni mukaan nämä eivät ole hengenvaarallisia lajeja kissoille, vaikka vähän maistaisivatkin. Saa mieluusti korjata, mikäli olen väärässä, googlesta kun löytyi toisiaan kumoavia sivuja pilvin pimein..

torstai 23. maaliskuuta 2017

90% Cocoa, Supreme Dark

Tiedättekö, mistä erottaa suklaa- ja ruskeatäplikkään brittiläisen lyhytkarvan? Me ei tiedetty ennenkuin vasta nyt!
Suklaisella on erivärinen nenä kuin ruskeakuvioisella. Myös polkuanturat ovat eriväriset. Ruskeilla ne on mustat, Mimmillä punertavanrusehtavat.
"Parempana" brittipiireissä (ja ilmeisesti näyttelyissä) pidetään maitosuklaista väriä, kun Mimmi on tummempaa suklaata ainakin selkäpuolelta. Meidän mielestä tumma suklaa on tietysti parempaa! ;)
Eihän tässä mennyt kolmea vuottakaan, että tämäkin mysteeri selvisi! Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :D 
M: "Aurinkoläiskät vaalentaa mun täplät maitosuklaaksi. :("

Ei sun Mimmi-mussukka tarvitse vaalentaa täplyköitä! Oot just täydellinen Premium-suklaa meille! Sitäpaitsi kukaan ei voi kiistää tumman suklaan hyviä puolia. <3 tätä mieltä on palvelija, joka rupesi himoitsemaan just nyt ihan oikeaa suklaata :D

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Länällään

Raapimatolppa nurin! Kyljellään makaava tolppa on mahtava leikkipaikka, miten meillä menikin näin kauan hoksata se!
"Oon pönkkänä, ettei se vaan kaadu enempää"
"Vaanin ja sit kohta hyppään tosta yli!"
"Nääin, ei kerkee kuvaajakaan mukaan!"
Puuma! Leopardi! Gepardi!
"Ton mä vielä nappaan!"
"Voi miten hauskaa!! ^.^ "
Juu, ostin joku hetki sitten uuden tolpan vanhan tilalle, mutta näköjään vanhakin on jäänyt vielä esille. Onhan tuossa vielä ehjää pintaakin vaikka kuinka ja nä tällaiset on parhaita raapimiseen. :)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pöytäliina

Meillä ei ikinä ole ollut pöytäliinaa. Nyt on. :)

Päivä 1, lauantai: Tutkinta
Häntä :D
"Kaikki ennallaan?"
"Hämmentävää."
"Vieläkö tästä pääsee alas.."
"Täälläkin kaikki ennallaan?"
"Kaikki on nähtävästi ennallaan. Hyvä."
Vain kolme jalkaa :O
Kaikki raajat tallessa :)

Päivä 2, sunnuntai: Hyväksyntä
"Pystyy tässä pöydällä vieläki temppuileen! :)"
"Hiiopp, näin!"
"Uuups, jaiks, kiikkerä tuoli!!"
"Täs ei tuu käymään hyvin"
Mimmi-höpöliini on täällä taas! Sekuntia myöhemmin Schmimi tipahti pöydältä tuolille niinkuin arvata saattaa, en ehtinyt kissaa sanoa. Mun höntti mussukka. <3

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Irtokarvanmetsästäjä

Brittikissoista lähtee kuulemma älyttömästi karvaa. Muista kissoista ei lähde, eihän? ;) Tottahan se tietenkin on, että briteillä karvaa riittää tiheän aluskarvoituksen ansiosta ja sitä myöten irtokarvaakin jonkin verran löytyy. Tuntuu jo ihan normaalilta, että kissaa silittäessä irtokarvat kasaantuvat yhteen klimppiin ja sitä myöten helposti roskikseen.. (Maatiaiskissa-Jallusta ei tällä tavoin lähde karvaa. :))
Kohta alkaakin taas kevään "satokausi" ja olemme jo saaneet esimakua tulevasta karvanlähtöajasta. 
Kas näin! Suuri saalistaja pyydystää omia karvojaan. Ihana keväinen auringonpaiste paljastaa kaikki piiloon pyrkivät karvat. Onnettomat pirulaiset pyrkivät piiloutumaan kaikkiin kankaisiin ja huonekalujen alle. Talven sähköistämänä irronneet karvat saattavat ajautua takaisin kertaalleen jättämäänsä kroppaan, mikä ei varsinaisesti ole kovinkaan pysyvä ratkaisu. Jossain vaiheessa on leijailtava muualle.
A: "Palvelija, etsäviitsisitsä jo pikkuhiljaa lopettaa löpinät ja alkaa imuroida? Ei millään jaksais jokaista karvaa pyydystää manuaalisesti!"

Sillähän niistä piiloutuvista irtsikoista pääsee - imuroimalla. :)

lauantai 25. helmikuuta 2017

Heikkoja hetkiä

Muistiinpanoja myös itselle. Juju ei saa lukea, Mimmi pyytää! <3
"Taas näitä juttuja." 21.2.2017
Mimmikin kävi sitten lääkärissä. Ei tullut otettua ääniraitaa mourusta autossa, koska olin itse sen verran jännittyneessä tilassa tulevan rauhoituksen takia. Lääkäri totesi suuta katsottuaan, että kyllähän siellä hammaskiveä oli poistettavaksi asti. Mimmi oli heti sisälle päästyään ihan kauhuissaan ja jouduin irrottamaan kopan kannen, että sain tytskän edes esille. Hampaat tutkittiin niin, että Mimmi oli mun sylissä eli taitaa olla turha toivoa, että Mimmi jatkossakaan haluaisi itse tulla syliin.

Odoteltiin paikan päällä, eikä hommassa kauaa kestänyt (puolisen tuntia kai). Kun lääkäri oli valmis ja kutsui meidät huoneeseensa, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa "onko Mimmi ollut ihan hyvä syömään?" ja mullahan heti raksutti että mitähän nyt on löytynyt... 
21.2.2017 Mimmin levein haukotus.
Mimmin minimaalinen suu oli tuonut lääkärille yllättäviä haasteita. Suu ei aukea niin paljoa, että se-joku-väline olisi mahtunut suuhun pitämään leukoja erillään. En ole itse tajunnut ajatellakaan moista, vaikka olen kyllä huomannut, että Alfredilla haukotus on paaaljon leveämpi kuin Mimmillä. Ennemminkin olen ajatellut, että Alffilla on "monsterisuu". :D No, eipä tuolle kai mitään mahda eikä lääkärikään siitä sen enempää virkkonut. Oma ajatukseni oli, että saattaahan tuolla suun koolla olla jotain vaikutusta puremisinnokkuuteen (lähinnä sen puutteeseen). Lisäksi Mimmin hampaat on ilmeisesti tosi pienikokoiset.

Hammaskiven lisäksi muita ongelmia ei ilmennyt ja nyt on alligaattorihymy kohdillaan! Yritämme jatkossa pitääkin sen kunnossa, ettei kiveä tarvitsisi ihan joka vuosi poistella. Jujulta saimmekin jo oppia, kuinka hammaspeikko karkotetaan. Jännityksellä lähdemme kokeilemaan harjankäyttöä käytännössä.
21.2.2017 "Eihän tarvi lääkäriin jos istuu selkä suorana?!"
Saman rauhoituksen yhteydessä myös Mimmi-raukan anaalirauhaset tyhjennettiin kunnolla. Jonkin verran ne toimivat itsestäänkin, mutta eritettä oli kuitenkin kertynyt liikaa rauhasiinkin. Mimmi pitäisi saada juomaan vettä entistäkin enemmän, että kakan koostumus olisi vähemmän kuivaa ja enemmän pötköä kuin papanaa. Lääkärin tassuunkin oli tyhjennyksen yhteydessä tarttunut yksi papana, jonka (ja kertomani) perusteella suositteli nesteen lisäämistä ruokaan. Ehdottihan tuo kissojen "suihkulähdettäkin", jos Mimmi innostuisi siitä juomaan. 
(Pitäisiköhän laittaa tilausta nimeltämainitsemattomaan nettikauppaan.. Raksuja en ole vielä jättämässä pois ruokavaliosta, koska lisäravinteiden antaminen on yhtä taistelua Mimmin ja raakaruokavalion kanssa - vain kalsium menee ruuan seassa.) 
21.2.2017 "Nyt riitti."
Lopuksi Mimmille annettiin vielä pieni määrä herätettä, kun sanoin viime rauhoituksen kestäneen lähes yöhön asti. Sitten päästiinkin kotiin, missä odotti erityislämpimäksi asennettu kylppärin lattia ja viltti. Alfred oli kovasti kummissaan ja säpsyi joka kerta, kun hoksasi Mimmin viltin alla. Kummallista, kun toisella oli silmät auki ja siltikään ei ollut hereillä. :(
25.2.2017 "No hei kertoisitko vielä vähän lisää mun intiimialueista."
Huokaisin helpotuksesta, kun Mimmi sai ensimmäisen kerran kakattua perjantaina. Varmasti on pehva hellänä tuollaisen käsittelyn jälkeen, vaikka kipulääkettä toki saikin. Ruoka alkoi maistua samantien, kun Mimmi alkoi heräillä sen verran, että pystyi syömään. Keskiviikkona klo 11 oli lääkäriaika ja neljän-viiden aikaan Mimmi hoiperteli jo kohti keittiötä. Juominen oli haastavaa vielä torstaiaamunakin, veden pinta oli hiukan hukkapiilossa. Nukutuksesta heräilevä kissa on niin suojeltavan piinaavaa katsottavaa, että ihan sydämessä riipii. (Miltähän se tuntuisi, jos kyseessä olisi oma lapsi, voin vain kuvitella) 

Painoa 4,6kg. Seuraava käynti tarpeen mukaan, varsinainen rokotusaika on vasta parin vuoden päästä. Veikkaisin, että seuraavalla kerralla Mimmiä on jo mahdoton saada kantokoppaan, kun aina käy näin kurjasti kun lähdetään johonkin. Nytkin yritettiin jo viime metreillä paeta kopasta jo kotona. :(
"Oliksiinä kaikki jo!!"
P.s. Selvisi sekin, mistä tietää, että Mimmi ei ole ihan teräskunnossa. Yleensä kun sanomme "tuukko sykkyyn", Mimmi kurisee ja kipittää karkuun. Pehva hellänä samassa tilanteessa Mimmi kiepsahtikin vain katolleen ja odotteli rapsutuksia. <3