maanantai 29. helmikuuta 2016

Projekti 2/2

Mimmi jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin:
"Mun tötterörauha olikin ihan liian hyvää ollakseen totta, se valkonen ja maukuva ilmestyi kuin ilmestyikin taas näköpiiriini...
Eihän siinä auttanut ku ulostautua tötsästä. Onneks se meni sentään roskiin niin ettei Alfred päässy tötteröimään.

Vihdoin yhtenä päivänä ihmiset sitten rupes kasaamaan noita kamoja vähän parempaan järjestykseen. Oltiin kyllä molemmat aika hämillään, ei ois välttämättä kyllä tarttettu mitään muutoksia meijän kotiin..
Vähän käytiin haisteleen tuota isoo pesää, mutta ei nyt oikein inspiroi... Alfred tykkäs olla tuolla pesän sisällä vähän aikaa, mutta ei kyllä enää sen jälkeen, ku tuo pehmike meni sinne.

Apuna oltiin siinä kohtaa, ku ruuveja ruuvailtiin ja siitä ei oo kuvaa ku ihmisillä oli mukamas hermot pinteessä. Pöh, helppo hommahan se näytti olevan, tarttenu muutako ruuvata menemään ja varoo, ettei ruuvaa meijän häntiä tai viiksiä mukana. Lopulta se sitte oli valamis ja tämmönen siitä tuli!
Kärppänä paikalla
Yhteistuumin hypättiin tietysti heti ylimmälle oksalle! On muuten pelottava tää kiipeilypuu!! Tollasta puuta vaan, mistä liukuu vaan eikä saa otetta ollenkaan. Melkein tapahtu jo monta onnettomuutta ku rynnittiin yhtäaikaa puussa.. Alfred taisi tipahtaa siitä tasosta, missä on se riippumatto ku se ei osannu varoo sitä liukkautta. Piti varmistaa, että se on kunnossa, on se silti mun kaveri vaikka vähän haukun sitä välillä.. Onneks sille ei käyny kuinkaan, mutta taisipa tuo saada traumat tämän puun suhteen.

Parasta tässä puussa on pahvialusta, jonka palvelija askarteli meille. Mukavan lämmin pehvan alla. Mää vähän meinasinki, ettei sitä isoo pahvilaatikkoo voi ihan heti roskiin heittää.
Hyvä on, oon mää pari kertaa käyny koemakaamassa nuo jättipesät, ihan vaan että Alfred pääsee vähän hajulle, mikä tän rotiskon käyttötarkotus on. On muuten ihan liian isot! Nuo pesät. Sinnehän hukkuu! Toistaseks oon sitte kuitenki siirtyny nukkuun muualle, haisee vielä liian karvattomalta ja uudelta nuo kankaat.

Testasin myös tuon riippumaton. Palvelija oli ihan järkyttyny ku se ajatteli, että se jää ihan varmasti käyttämättömäks. Ei siihenkään nukkumaan voinu jäähä, mutta tulipa pötkötettyä hetken aikaa.. Siihen on muuten pakko astua, jos meinaa päästä takan päälle!
Yllätysveto, en ois ikipäivänä uskonu näkeväni tätä :)
Mää sanon nyt tässä kohtaa, että mulla on ikävä sitä vanhaa puuta! Se on onneks siirretty vaan yläkertaan, mutta silti, miksi se piti vaihtaa ku se oli vielä ihan hyvä!? Vähäsen vaan heilu ja natisi, ja vain yks osa oli katkennu ja loput naulattu kiinni. En ymmärrä. Ehkä me saadaan se vielä takasi entiselle paikalleen, jos vaan ei suostuta käyttämään tota uutta??"

Alfred halusi vielä loppuun kirjottaa oman mielipiteensä tosta puusta:
"PERSEESTÄ!!! Ainoo hyvä juttu on, että pääsen vielä takan päälle, sitä ei multa viety! Alas joutuuki hyppäämään suoraan täältä korkeuksista ku puuta ei voi alastuloon käyttää liukastumisvaaran takia! Kyllä mää sanon että typerä akka ja minkä tempun nyt teit! Vanha puu takas ja heti, ennen en oo tyytyväinen.

Tarkennan vielä näin ensitunnelmissa: Tuo alin taso on käyttökelvoton tuon karvakankaan takia, ällöttävän tuntunen tassuissa. Puisessa pesässä voi käyä pyörähtämässä mutta ei sinnekään asumaan jäädä, sitäpaitsi sieltäki joutuu hyppään suoraan alas, koska edelleen tuo kangas tuossa on ÄLLÖ. Yläpeti on oikeestaan tosi korkeella.
No, voi tuota pitkää puuta pitkin kiivetä riippumatolle asti ja kasvattaa hauista. Ja voi tuota puuta raapiaki, kivat uudet narut niissä. Tuo alapahviki on kiva, sinne alle voi tukkia hiiren ja kaivaa sitte ulos se sieltä ja sitte pinkoa karkuun sitä..."
"Tänne minut on nyt ajettu nukkumaan"
Että sellaista. Puu on siis viime tiistaina kasattu ja viikko tässä on nyt totuteltu uuteen. Katsotaan nyt vielä tunnelmia pari viikkoa, mutta just tällä hetkellä ei oikein vakuuta ja vähän epäroin, pitäisikö entinen puu tuoda takaisin alas, kunnes se hajoaa ihan täysin. Alfred ei tosiaan ole mikään ketteryyden perikuva ja aina, kun Alf kiipeää puuta pitkin, mulla pomppaa sydän kurkkuun, että nytkö se taittaa koipensa ja murtaa luunsa tuossa. Oon myös huomannut, että jos toinen on vallannut minkä tahansa kohdan puusta ja toinen on ylempänä, alas ei pääse muuten kuin hyppäämällä suoraan takan päältä lattialle. Vieläköhän tämä iloksi muuttuu.. Vielä yksi jatko-osa saattaa ilmestyä jossain vaiheessa :D

20 kommenttia:

  1. Voi ei :D Aina ei mee yhteen kisun ja omistajan ajatukset. Meillä ei kyllä ole ollut ongelmia liukkauden kanssa. :D Mutta meidän pojat on tietysti paljon isompia. Meillä puu on enemmänkin liian helppo ja pieni.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla, että meidän kissojen kuivat anturatkin tekee sen, että tuntuu liukkaalta :/ Teidän pojat taitaa olla myös hiukan ketterämpiä kuin nämä pallonaamat :D

      Poista
  2. On oikein vältellä kaikkea uutta eikä heti näyttää ihmisille että jostakin pidetään.. Ehkä sitten parin viikon jälkeen ;) - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niijust! Pöhkö palvelija ei sitte justiin muistanu, että me kissat ei tykätä noin radikaaleista muutoksista! Enkä kyllä ihan heti kerro vaikka tykkäisinki tuosta... -Alfred

      Poista
  3. Onpa hieno puu! Mutta ei kiva jos siinä on likastumisansa. Ehkä tuohon tottuu ja puu alkaa pian tuntua kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno on, sitä voi ihailla pienen välimatkan päästä... -Alfred

      Lähellä on edelleen, etten raijaa vanhaa puuta takasin ja pilko tuota pienemmäksi. :p -palvelija

      Poista
  4. Pikku hiljaa, pikku hiljaa - kuka kunnon kissa heti hyväksyy uusia juttuja. Liukkaus on toki ikävää, mutta jospa henkilökunta keksii siihenkin jotain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuunausideoita on ollut, mutta Mimmin makoilu riippumatossa pisti suunnitelmat uusiksi. Olisin tehnyt maton tilalle vanerisen (päällystetyn) normaalin tason, mutta pitää nyt vielä odotella hetken aikaa, josko kuitenkin lopulta hyväksyisivät puun tuollaisenaan.. :)

      Poista
  5. Komia on puu! Kaikki aikanaan, joten kait herrasväki ottaa sen käyttöönsä ajan myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan niin :) Mimmille hyväksyminen on ollut helpompaa, kun puu on sille kuitenkin jo kolmas, Alfredille vasta "ensimmäinen uusi". Yllättävä veto kyllä Alfredilta, luulin että se olisi ollut puusta enemmän innoissaan :p

      Poista
  6. No hei kaverit, hienoltahan tuo puu näyttää! Mut saiskohan siihen liukkaaseen kohtaan liimattua jotain kuramaton kaltaista juttua, ettei tassut lipeis? Emäntä ei suostu meille enää ostamaan puita, sen mielestä täällä on jo ihan tarpeeks kissamainen sisustus...
    - Chapi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meijänkään ei kuulemma tarvi nyt sitte enää ikään kinuta mitään uusia juttuja, tai ainakaan pariin vuoteen.. -Mimmi

      Kuramattoa on tulossa tuohon pahimpaan paikkaan, kunhan selviää, onko riippumatolle käyttäjiä vai teenkö koko tasosta vanerisen. Väliaikaiset matonpalat siihen on jo leikattuna, vielä kun Alfred luottaisi siihen, että niiltä ei liukastu. Nyt tasolle ei voinut MATTOJEN takia hypätä :p :D Mitähän näitten kans tekis :D

      Poista
  7. Vai että vallan perseestä :D Mut hei, me tajutaan. Haisee väärältä, on liukas ja ja ei ole pahvilaatikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että jotkut tajuaa :D Oon vieläki yrittäny pentu-uikuttaa puun juurella että saatais se vaihtoon, mutta ei oo onnistunu, vielä. Mimmi-pirulainen on pettäny mut ja nukkunu pariki kertaa riippumatossa! -Alfred

      Poista
  8. Kun meille ostettiin tuo puu, ei laitettu ylintä pesää paikoilleen heti vaan laitettiin tun kolon pehmike tohon ylimmälle pesälläe että kisut tottuu kipuamaan sinne ja saavat tuntuman. Puusta ei meilläkään kyllä tykätty ensimmäisiin viikkoihin ja nukkumapaikat etittiin kaikkialta muualta. Mutta nykyään puu on ihan mahti ja kun molemmat pojat osasi mennä kunnolla tuonne ylimmälle pesälle niin laitettiin tuo oikea pesä siihen sit kiinni ja se pehmuste tuonne koloon. Anna puulle aikaa, kyllä se oli meiänkin pojille järkyty kun ihanat pussukat muuttui tylsiksi pesiksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eiköhän kisut ajan kanssa totu tuohonkin puuhun :) Voisin itekin koittaa vielä ottaa tuon yläpetin pois, kun siellä ei vielä ole käyty kuin pyörähtämässä (takan kautta), kiitos vinkistä!
      Kiinnostaisi tietää, mitä kautta teillä tullaan tuolta alas? Alfredilla pää heiluu kuin häkkiketulla ja paniikkikohtaus meinaa iskeä, jos poistaa tuolin puun vierestä. Nyt menee sentään jo vähän paremmin, eikä tarvitse olla töissä huolissaan siitä, onko täällä kaikki raajat ehjinä.. Pientä hienosäätöä ehkä tehdään tuon riippumaton asennon suhteen, mutta muita muokkauksia ei sitten kuitenkaan tarvitse tehdä. :)

      Poista
    2. Meillä tullaan alas silleen että tassut lasketaan tohon riippumaton reunalle ja siitä sit mennään riippumaton läpi ja toiselle pedille ja hypätään vielä alatasolle ja sitten maahan! Eiköhän Mimmi ja Alfredkin totu uuteen puuhun ja tosiaan yläpeti kannattaa ottaa pois aluksi! MEillä oli varmaan kuukauden se poissa ennenkuin laitettiin se peti takaisin :)

      Poista
    3. Kiitos vastauksesta! Teidän tyyli kuulostaa tosi järkevältä, luin sen Alfredillekin vinkiksi :D Yläpeti on nyt poistettu ja annan kissojen nyt ihan rauhassa tutustua puuhun muutamia viikkoja :)

      Poista
  9. Voi ei, luin tämän juuri töissä kahvitauolla, ja Alfredin kommentti sai mut melkein pärskäyttämään lattet ruudulle! :-D Tuli ihan puskista tuo aggressio, vaikka se on täysin oikeutettua! Jos lipsuu tassut eikä tuoksu tutulta, niin onhan se ihan peffasta. Puu on kyllä houkuttelevan näköinen, mutta ymmärrän sun sydämen ylimääräiset lyönnit, koska joudun aina jännittämään meidän Nuppu-maakravun liikkeitä yläilmoissa. Meidän puussa on onneksi monia välitasoja, jotka ovat Nuppuselle ihan must. Pahimmat säikäykset olen kokenut, kun se joskus kekkuloi puun ylätasolla TÖTTERÖ päässä! :-o Sen jälkeen me ruuvattiin aina ylätaso pois silloin, jos Nupulla oli tötterövaihe. Toivottavasti niitä ei enää tule. Tsemppiä Mimmille ja Alfredille uuden puun kototuttamiseen. Kyllä ne hyvät tekniikat varmaan pian löytyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, Alfred pääsi yllättämään :D Hui, tötterö päässä kekkulointi aiheuttais tälle palvelijalle vähintään sydänkohtauksen.. Oon kyllä luullut, että kissat on ketteriä ja notkeita, mutta Alfred on ketterä kuin kivi :p

      Poista