maanantai 29. helmikuuta 2016

Projekti 2/2

Mimmi jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin:
"Mun tötterörauha olikin ihan liian hyvää ollakseen totta, se valkonen ja maukuva ilmestyi kuin ilmestyikin taas näköpiiriini...
Eihän siinä auttanut ku ulostautua tötsästä. Onneks se meni sentään roskiin niin ettei Alfred päässy tötteröimään.

Vihdoin yhtenä päivänä ihmiset sitten rupes kasaamaan noita kamoja vähän parempaan järjestykseen. Oltiin kyllä molemmat aika hämillään, ei ois välttämättä kyllä tarttettu mitään muutoksia meijän kotiin..
Vähän käytiin haisteleen tuota isoo pesää, mutta ei nyt oikein inspiroi... Alfred tykkäs olla tuolla pesän sisällä vähän aikaa, mutta ei kyllä enää sen jälkeen, ku tuo pehmike meni sinne.

Apuna oltiin siinä kohtaa, ku ruuveja ruuvailtiin ja siitä ei oo kuvaa ku ihmisillä oli mukamas hermot pinteessä. Pöh, helppo hommahan se näytti olevan, tarttenu muutako ruuvata menemään ja varoo, ettei ruuvaa meijän häntiä tai viiksiä mukana. Lopulta se sitte oli valamis ja tämmönen siitä tuli!
Kärppänä paikalla
Yhteistuumin hypättiin tietysti heti ylimmälle oksalle! On muuten pelottava tää kiipeilypuu!! Tollasta puuta vaan, mistä liukuu vaan eikä saa otetta ollenkaan. Melkein tapahtu jo monta onnettomuutta ku rynnittiin yhtäaikaa puussa.. Alfred taisi tipahtaa siitä tasosta, missä on se riippumatto ku se ei osannu varoo sitä liukkautta. Piti varmistaa, että se on kunnossa, on se silti mun kaveri vaikka vähän haukun sitä välillä.. Onneks sille ei käyny kuinkaan, mutta taisipa tuo saada traumat tämän puun suhteen.

Parasta tässä puussa on pahvialusta, jonka palvelija askarteli meille. Mukavan lämmin pehvan alla. Mää vähän meinasinki, ettei sitä isoo pahvilaatikkoo voi ihan heti roskiin heittää.
Hyvä on, oon mää pari kertaa käyny koemakaamassa nuo jättipesät, ihan vaan että Alfred pääsee vähän hajulle, mikä tän rotiskon käyttötarkotus on. On muuten ihan liian isot! Nuo pesät. Sinnehän hukkuu! Toistaseks oon sitte kuitenki siirtyny nukkuun muualle, haisee vielä liian karvattomalta ja uudelta nuo kankaat.

Testasin myös tuon riippumaton. Palvelija oli ihan järkyttyny ku se ajatteli, että se jää ihan varmasti käyttämättömäks. Ei siihenkään nukkumaan voinu jäähä, mutta tulipa pötkötettyä hetken aikaa.. Siihen on muuten pakko astua, jos meinaa päästä takan päälle!
Yllätysveto, en ois ikipäivänä uskonu näkeväni tätä :)
Mää sanon nyt tässä kohtaa, että mulla on ikävä sitä vanhaa puuta! Se on onneks siirretty vaan yläkertaan, mutta silti, miksi se piti vaihtaa ku se oli vielä ihan hyvä!? Vähäsen vaan heilu ja natisi, ja vain yks osa oli katkennu ja loput naulattu kiinni. En ymmärrä. Ehkä me saadaan se vielä takasi entiselle paikalleen, jos vaan ei suostuta käyttämään tota uutta??"

Alfred halusi vielä loppuun kirjottaa oman mielipiteensä tosta puusta:
"PERSEESTÄ!!! Ainoo hyvä juttu on, että pääsen vielä takan päälle, sitä ei multa viety! Alas joutuuki hyppäämään suoraan täältä korkeuksista ku puuta ei voi alastuloon käyttää liukastumisvaaran takia! Kyllä mää sanon että typerä akka ja minkä tempun nyt teit! Vanha puu takas ja heti, ennen en oo tyytyväinen.

Tarkennan vielä näin ensitunnelmissa: Tuo alin taso on käyttökelvoton tuon karvakankaan takia, ällöttävän tuntunen tassuissa. Puisessa pesässä voi käyä pyörähtämässä mutta ei sinnekään asumaan jäädä, sitäpaitsi sieltäki joutuu hyppään suoraan alas, koska edelleen tuo kangas tuossa on ÄLLÖ. Yläpeti on oikeestaan tosi korkeella.
No, voi tuota pitkää puuta pitkin kiivetä riippumatolle asti ja kasvattaa hauista. Ja voi tuota puuta raapiaki, kivat uudet narut niissä. Tuo alapahviki on kiva, sinne alle voi tukkia hiiren ja kaivaa sitte ulos se sieltä ja sitte pinkoa karkuun sitä..."
"Tänne minut on nyt ajettu nukkumaan"
Että sellaista. Puu on siis viime tiistaina kasattu ja viikko tässä on nyt totuteltu uuteen. Katsotaan nyt vielä tunnelmia pari viikkoa, mutta just tällä hetkellä ei oikein vakuuta ja vähän epäroin, pitäisikö entinen puu tuoda takaisin alas, kunnes se hajoaa ihan täysin. Alfred ei tosiaan ole mikään ketteryyden perikuva ja aina, kun Alf kiipeää puuta pitkin, mulla pomppaa sydän kurkkuun, että nytkö se taittaa koipensa ja murtaa luunsa tuossa. Oon myös huomannut, että jos toinen on vallannut minkä tahansa kohdan puusta ja toinen on ylempänä, alas ei pääse muuten kuin hyppäämällä suoraan takan päältä lattialle. Vieläköhän tämä iloksi muuttuu.. Vielä yksi jatko-osa saattaa ilmestyä jossain vaiheessa :D

perjantai 26. helmikuuta 2016

Projekti, osa 1/2

Mimmi: "Omg mitä täällä on tapahtunut, koko elämä on menny ihan uusiin puihin! Yhtenä päivänä saatiin ei yks, vaan kaks pakettia siltä pakettiautoäijältä!! Ja tiiettiin heti että ne oli taas just meille, ku ne vihreet narut paljasti sen samantien...
Pikkulaatikko oli täynnä tota mun suosikkia, ilmapatjamuovia! JEE!! Oli hauska hyppiä siinä ja laatikkoki oli tosi kiva! Ihan meijän lempparia nyt tää touhu.

Tollanen kassi sieltä laatikosta lopulta löyty, meille tietenki. Palvelija vähän pyöritteli silmiään ja meinas että olis jääny kassi tilaamatta, jos ois arvannu että sen takia menee kahteen laatikkoon nää kamat. Mitä enempi laatikkoja, sen hauskempi meille! Olishan tuonne toki jotain ruokaaki voinu mahtua noitten muovien lisäks, jos palvelija ois ajatellu yhtään mitään tilausvaiheessa..
Sitte tuli myös tää toinen laatikko, ihan valtava! Huudettiin että teipit auki ja sassiin, ku sieltä tuli niin mehevä haju. Ja oikeessa oltiin, aika superdupertuoksu!
 A: Tää on kyllä mun paikka!
M: No jos sää kerran nousit ylös, ni mää tukin sitte tassuni tänne sisälle ja jään tähän...
Tässä on hyvä...

...Ei vaan, välissä piti käydä kattomassa, osaako ihmiset tehä sitä jotain lihasoppaa, mitä ne rupes tekeen kesken laatikonpurun. Aikani kuovin typerän mallista ruokakippoo, mutta se oli ja pysy tyhjänä!
Kävin myös istumassa tuossa lautasella ja sen jälkeen se siirrettiin kylppäriin meille vesikipoks. Yritin kyllä istua toisenki lautasen, mutta se homma on kuulemma tästä lähin kiellettyä, möh...

Sillä aikaa, kun olin apuna ruuanlaitossa, oli se laatikko tyhjentynny ja Alfred tietenkin vallannu koko boksin.
Vallatkoot, päätin, ja lähdin tutkimaan, mitä sieltä oli tullut ulos että Alfred mahtui sisään...
Tutkimusmatka kannatti, löysin mukavan lämpimän muovipetin!
...jonka Alfred tuli sitten ottamaan multa! Voi että mulla menee hermo tuon kans joskus! Vaikka kuinka yritän kouluttaa sitä, ni se ei usko, että leikattu naaras on pomo eikä tuollanen nuori pojankloppi. Miten mä saan sen uskomaan?!!

Löysin sitten vielä viimeisen piilopaikan ja se olikin jännin kaikista, sinne mää jäin joksku aikaa. Ihan sai olla omassa rauhassa eikä näkökenttään ilmestyny mitään valkosta maukuvaa karvasta otusta... Mitähän täällä nyt oikeestaan tapahtuu? Mää en ehkä oikeestaan usko, että nää kamat jää tällain levälleen tänne??
 Kauhun hetket vai ilon päivät käsillä, hmmm..."

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Autoilemassa

Alfred pääsi tänään ulos talosta, kun oli aika käydä eläinlääkärin juttusilla. Edellisen kerran kävimmekin lääkärissä viime keväänä, kun kissapolon palleroiset poistettiin. Jo matkan aikana kävi erittäin selväksi, että ainakin keuhkot Alfredilla on kyllä kunnossa, sen verran mahtipontista huutoa saimme kuulla koko matkan ajan. Onneksi matka ei kestänyt kymmentä minuuttiakaan..
"No mitä, mä nukun täällä nyt!"
(Meillä ei onneksi ole vaikeuksia koppaan menemisen kanssa...) 

Automatkaan verrattuna itse lääkärireissu oli Alfredin mielestä jopa hupaisaa. Rohkeasti Alfons tuli heti ulos kopasta eikä millään olisi halunnut pöydällä pysyä. Kaikkea kiinnostavaa ja mielenkiintoisia hajuja olisi ollut huone täynnä! Pari kertaa kolli ehtikin lattialle hypätä, mutta katsoin parhaaksi nostaa karkulaisen samantien syliin, koska huoneessa oli monia monia piilopaikkoja, joista kissaa ei olisi ihan heti saanut pois..
"Joko mennään, mää laitan jo tän oven kii?"
Sielläpä sitä sitten tönötettiin ja oltiin tutkittavana ja kaiken kukkuraksi vielä lyötiin piikki niskaan. Ronklattiin tassut, kuunneltiin sydän, tarkastettiin silmät, suu, korvat ja karvat. Puntarille ei tarvinnut, lääkäri luotti sanaani, että Alfred painaa tällä hetkellä 5,4kg. Tuomio oli, että meillä on A-luokan kissa! Hampaista saatiin erikoismaininta, ovat ihan priimakunnossa. Veikkaisin, että aktiivisessa käytössä olleella nystypallolla on osuutensa asiaan. Lääkärikin meinasi, että tekee varmasti hyvää ikenille. :) Tuli myös puhetta kissojen pureskelusta, niillä kun on kuulemma luontainen taipumus olla pureskelematta kunnolla ruokaansa. Mimmin kohdalla tämä tieto ei kyllä yllättänyt, mutta että hiirestäkin purraan vain pää irti ja loput nielaistaan suunnilleen ehjänä, yäk. :D 
M: "Ai nytkö sut viiään. No, morjens, pärjäile!"
Mitään suurempaa häikkää ei siis todettu, eikä meillä moista epäilyä ollutkaan. Biotiinia kävin kuitenkin heti hakemassa lääkärin suosituksesta, kun molemmilla kissoilla on kuivat anturat. (Veikkaisin, että kuivuus johtuu ihan meidän kuivasta huoneilmasta.) Biozinkiä ovat kyllä syöneet, mutta kokeillaan nyt ihan eläinten versiota, josko siitä olisi enemmän apua. Myös Alfredin massupussia tunnusteltiin siihen malliin, että olisi kuulemma hyvä, jos paino ei tästä paljoa enää nousisi. Kuntokuurille joudettais kyllä ihan koko sakki! Kotiin päästyämme Alfred sai tietenkin herkkuja hienosti sujuneesta reissusta, vaikka kotimatka menikin samanlaisen maukunan kourissa kuin menokin. Oon ylpeä pikkuisesta :)
"Toitte sen sitte takasi. En tuu täältä ehkä ikinä pois."
Eläinlääkärinä meillä toimii kunnallinen lääkäri, jolla on yli 30 vuoden kokemus alalta. Hänen suosituksestaan seuraava tarkastus- ja rokoteaika on jälleen vuoden päästä, virallista tietoa uudistuksesta kun ei ollut hänelle asti vielä tullut. Muutoin rokote suojaa kolmekin vuotta, mutta kuulemma kissanuhan osalta tehoste tarvitaan vielä vuosittain. Parempi mieli itselläkin toki näin nuorten kissojen kanssa, että tarkastetaan vuosittain kissojen vointi vähän tarkemmin. 50 euroa mielen huojennuksesta ei ole hinta eikä mikään. :) Toukokuussa onkin sitten Mimmin vuoro...

lauantai 13. helmikuuta 2016

Äly ja sen väläys

Olipa lähellä, ettei olisi lamppu syttynyt Alfredin pään päälle tämänpäiväisten tapahtumien johdosta. Herra hoksasi yhtäkkiä, että makuuhuoneessa on joku taianomainen seinä! Kun siihen katsoo, näkee ikäänkuin saman hiiren kuin mitä hetki sitten näki, kun katsoi vastakkaiseen suuntaan! :O Välillä piti käydä kaapin sisällä katsomassa, josko sieltä olisi päässyt tuonne taikamaailmaan itsekin...
"Siis hetkinen, ei mee mun tajuntaan"
"Miten se hiiri tonne hyppäs??"
"..ja nyt se on tossa? Voiko näiden kahden maailman välillä hyppiä ihan miten sattuu??"
"Nyt se on taas siellä!"
"WhaWhaWhaaaat???"
"Tuon on pakko olla se Narnia, mistä kaikki puhuu!! Miten sinne pääsee?! Miks hiiri tietää mutta minä en?!!"
"Siis nyt oon vähän sekasin. Kumpi nyt oli sitte se oikee maailma??? Oonko mää iteki koko ajan olemassa tuolla toisessaki maailmassa?"
 

Tähän asti Alfredia ei siis peilit ole sen kummoisemmin kiinnostaneet satunnaisia peilikuvalle sähisemisiä lukuunottamatta. En ehkä kuitenkaan olisi uskonut, ettei Alfred vielä ollut tajunnut peilin ideaa ja nyt alkoi kiinnostaa, ymmärtääköhän Mimmi tämänkään vertaa :D Mimmi ainakin välttelee katsomasta itseään peilistä.

Nähtäväksi jää, oliko tämä kurkkaus taikamaailmaan kertanäytelmä, vai jatkammeko harjoituksia... Ollaanko teillä niin fiksuja, että peilit on ihan selvä ja tylsä juttu?

Ensi viikolla on Alfredin rokotus- ja vuositarkastusaika, saa nähdä mitä lääkäri tuumaa pojun koosta. Mimmi ainakin oli samaisen lääkärin mielestä 10 kuukauden iässä ja 3,5 kiloa painavana pullea! :p Edellisen postauksen viimeistä kuvaa katsoessa huomasin kyllä, että ehkä tuo avoin raksubaari ei enää toimi. Alfred vetää kerralla lähes kaikki Canaganin kalanappulat naamaan, ja kieltämättä se alkaa näkyä jo jonkun vyötäröllä...

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ystäväkirja

Hupsut ja höpsöt muistivat meitä ystäväkirjahaasteella, ja vastailemme heidän keksimiinsä hassuihin kysymyksiin nyt parhaan taitomme mukaan. Kiitos haasteesta, höpsykät! :) Kuvina yksittäisiä otoksia parilta viime viikolta.

Tällaiset ovat haasteen ohjeet:
Kiitä haasteen antajaa
Vastaa sinulle annettuihin ystäväkirjakysymyksiin.
Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia.
Keksi uudet kysymykset blogiystävällesi tai käytä vanhoja.
Haasta mukaan ihania blogiystäviäsi.


1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto?
Mimmi: Siellä olis läjä puhtaita lakanoita ja joku riiputtamassa niitä, raapimapuita kiipeilyä ja hassuttelua varten, satakymmentä pahvilaatikkoa, vesiallas, johon voisin tuupata Alfredin.. Kaiken kruunaisi broileribuffetti, jossa sais ahmia kerranki mahan täyteen ja puklata kaiken ulos niin monta kertaa, ku haluais.
Alfred: Hiirikaruselli! Virmajuuripallomeri! Liukumäkejä! Jonkunäkönen ötökkälaatikko, josta välillä joku öttiäinen karkaa!
Palvelija: Siellä olisi ainakin possujuna ja hurjasti hattaraa, mutta ei ihmisvilinää..

2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat? Koska meillä ei oo ikinä luettu sankarikirjoja, yritämme keksiä sankareita muista piireistä ;)
M: No Neiti Etsivä: Työnnän nokkani joka paikkaan ja ratkon kaikki ongelmat, jotka kohtaan!

A: Kari Grandi - Kaikkien janoisten sankari! Koska mua ei ikinä oikeestaan paljoo janota..
P: Aku Ankka: Aika usein on päiviä, kun mikään ei vain tunnu onnistuvan ja kaikki menee pieleen :D
"Kuhan haistan. ;)"
3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta?
M: Se, kun kylppärissä on lämmin sen jälkeen, ku ihmiset on käyny saunomassa! Viihdyn siellä kauan, varsinki ku palvelija jää aina rapsuttamaan mua sinne.
A: HIIRI! Ja joskus herkkutikut. Nojoo ja se, ku palvelija tulee kotiin.
P: Yllättävät hyvät uutiset, pienet yllätykset arjessa ja se, jos saa jonkun asian kerralla valmiiksi (yleensä esim. kauppareissuilta aina unohtuu jotain).
 
4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi?
M: No en tiiä kuvastaako, mutta tykkäsin ihan simona siitä kissojen biisistä, joka oli jossain ylen uutisissa joskus sata vuotta sitten. Ois saanu olla pitempiki se kipale, tuota joutu kuunteleen montamonta kertaa putkeen... (toim. huom. kappaleita ei enää pysty kuuntelemaan ylen sivujen kautta :( )
A: Reggae ehkä. Ainaki kävelen regemaisesti, tai sillee letkeesti...
P: Peruspoppi, mitä kuuluu radiossa aamusta iltaan ;)
Hampaat huollettu.
5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan?
M: Kiltteydestä varmaanki. Oon kyllä ihan aina tosi kiltti, vaikka mieli tekis välillä oikeesti vähän hivauttaa jotakuta.
A: Eläinlääkäri oli ainaki vuosi sitte sitä mieltä, että mää olin tosi rohkea, ku tutkin kaikkee mitä siinä huoneessa oli. Peloton ja rohkea, niistä pitäis saaja joku mitali!
P: Lehmän hermoista :D

6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt?

M: Oli kuulemma huvittavaa, ku palvelija oli vaihtamassa meille hiekkoja ja mää päädyin käymään sitte muovipussissa pissalla. Sinne se ne hiekat oli kipannu, ja hätä oli suuri!!
A: Mä en pöhköile. Paitsi yhen kerran hyppäsin rappusissa kaiteelle, ja pyristelin siinä hetken aikaa hauisvoimalla. Kaide oli ihan vinossa enkä mä sit päässy muutako takas alaspäin. Musta se ei kyllä ollu yhtään hassua, mutta palvelijalla oli hauskaa...
P: En minäkään pöhköile. En ainakaan tunnusta.
"Tää ei oo pöhköilyä...."
7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan?
M: Sinne paikkaan haluaisin, missä palvelija käy ja ku se tulee kotia ni se haisee ihan kollilta.
A: Ihan mitä vaan ku pääsis jossain käymään!
P: Sormia napsauttamalla lähtisin samantien Australiaan tutustumaan erikoisiin eläimiin ja sen jälkeen napsauttaisin itseni takaisin kotiin. Pitkät lentomatkat eivät juuri houkuttele matkustamaan niin kauas..

8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni?

M: Imuri!
A: Se, ku lusikka kilahtaa meitsin ruokalautaselle. Se tietää sapuskaa!
P: Kissan kehräys ^_^


M: ..Ai mää luin että kauHein ääni... Kaunein on ehkä tuolla makkarissa se ääni mikä lähtee, ku kynsin liukuovia neljältä aamuyöllä.

9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri?
M: Toissapäivänä vai millon se oli ni Alfred ei syöny aamupalaa ja mää kerkesin sitte syyä sen ennenku palvelija huomas! Oli kyllä hyvä tuuri, paitsi sitte en saanu päiväruokaa ollenkaan.
A: Palvelija putsas pölyjä vitriinistä ja ajattelin kerranki hypätä sinne vähä haisteleen. Huonoo tuuria oli se, että palvelija oliki kerenny laittaa oven kiinni ja hyppäsin suoraan päin lasia! Tömähys vaan kuulu ku en päässykään kaapin sisälle. Vähänkö noloo...
P: Oon oikeasti sellainen semi-tuurinen, että poikkeuksellisia tuuritilanteita ei vain tapahdu!

10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?

M: Sohvan alta ne löytyy!
A: Se juttu minkä jemmasin takan taakse. Hups, sitä ei saanu kertoo palvelijalle...
P: Merirosvot ja aarrearkku täynnä kultakolikoita!
"Huh mikä haastattelu!"
En haasta tällä kertaa ketään, mutta näihin samoihin kysymyksiin saa vastata, jos haluaa. Mielelläni lukisin muidenkin vastauksia, parempia kysymyksiä en itse olisi osannut keksiäkään :)

1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto?
2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat?
3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta?
4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi?
5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan?
6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt?
7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan?
8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni?
9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri?
10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?

torstai 4. helmikuuta 2016

Kun lintu tuli majaan

Mimmi oli vaihteeksi lintujahdissa. Palvelijasta alkaa tuntua, että jokin vaihtoehtoinen leikki olisi pitkästä aikaa ihan mukavaa, mutta Mimmi ja Alfred ovat sitä mieltä, että ainoat käyttökelpoiset lelut ovat edelleenkin samat lintu (Mimmi) sekä hiiruli (Alfred) kuin viimeiset puoli vuotta...
"Jumaleissön mikä kotka! Oon aika hyvä jo tässä lintujahdissa ni kyllä tollanen haahka pitäs saada helposti nalkkiin!
Et sää siihen voi jäädä! Se viltti ei kestä mun painoo, en voi hypätä siihen!!
Lehahti se pois siitä, mitäs nyt, tuu takas!
Nääääin, kurootteleennn.. nnhhh...
Hah, helppoo ko heinänteko!" -Mimmi

Alfred oli hengessä mukana, vaikka ei tällä kertaa jaksanutkaan ahteriaan nostaa päikkäripaikalta:
"Älä nyt, heilautin jo todistettavasti tassuaki." -Alfred
Tämän hetkinen maja on myös kuvissa edustettuna. Jatkoin kiipeilypuuta vielä yhdellä tuolilla, että saatiin majasta vielä vähän isompi. Taisi tämäkin maja olla kissoille mieleen, sen verran vauhdikasta menoa täällä eilen illallakin oli. Molemmat jahtasivat toisiaan majasta ulos ja taas sisään takaisin. :) Takaa-ajot tuppaavat vain päättymään siihen, että Mimmillä menee hermot. Häntä pörhistyy ja neiti alkaa nahistella ihan melkein tosissaan, karvat vain pölisee molemmilta. Muutaman kerran olenkin lopettanut nahistelun siinä kohtaa, kun näyttää, että kummallakaan ei enää kauhean hauskaa näytä olevan...