torstai 31. joulukuuta 2015

Yllätyskissa

"Oltiin niin täpinöissään sohvan onkaloista, että unohdettiin ihan täysin jouluna tapahtunut yllätysmomentti! Joulupäivän iltana oli naapuriin eksyny pieni tyttökissa, jolla oli vain puolikas häntä!

Se oli sitten saanut olla siellä yötä, kun ei se raukka enää osannu ite kotia eikä halunnu lähtee meijän pihasta mihinkään suuntaan ja oli kuulemma ulkona tosi kylmäki.. Tapaninpäivän aamuna se kisu sitte värjötteli meijän pihalla ja heti ku palvelija avas ulko-oven ni se tuli meijän eteiseen! Kuvitelkaa, yritti tulla meijän kotiin, luulikohan se että se vois muuttaa tänne?


Palvelija sitte anto sille meijän lounaan, broilerin filettä, ja me kuultiin ku se maiskutti koko annoksen pikkueteisessä. Ei me nähty sitä koko aikana mutta kuultiin kyllä tosi selkeesti ku se kehräs ja syönnin jälkeen maukuki vähäsen. Emäntä sano että se oli oikein kieriny selällään niinku koirat ja antanu tassua että pääsis sisälle, kummallinen kissa! Mää lopulta maukasin vähän sen merkiks, että emäntä tulis jo sieltä eteisestä leikkimään meijän kans ja se kissa sitte halus pois meiltä ku kuuli mut ja tajus ettei tää ookaan sen koti ku me ollaan jo täällä...

Emäntä lähti kuitenki sen kissan kans ulos ja nähtiin ikkunasta, ku se jutteli naapurin setän kans ja se kissa lähti taas niille sisälle, ku meille se ei oikein voinu tulla meijän takia. Ei kyllä ymmärretä että miksei, oltiin ihan nätisti eikä yhtään ees sähisty sille! Ootettiin ihan kiltisti oven takana, kauheesti olis kyllä kiinnostanu nähä minkänäkönen tyyppi siellä oli! Mimmi suojeli mua ja istu aina vähän lähempänä ovea.


Ne naapurin ihmiset oli sitte soittanu johonki löydettyjen eläinten kotiin ja se kisu haettiin sitten semmoseen. Naapurin täti oli laittanu sinne jonnekki internetsiin kuvan siitä kissasta ja me kaikki toivottiin, että sen näkis joku sen kissan tunteva. Meillä ei oo siitä ees kuvaa, ku kaikki tapahtu niin nopeesti.

Tänään sitte emäntä oli nähny siellä intternetsissä että se puolihäntänen oli päässy sieltä löytölästä ihan omaan kotiinsa!! Ja nyt me tiietään sen kissan nimiki. Se sen kotiinpääsy oli paras uutinen ehkä koko tälle talvelle! Emäntä vaan miettii, että toivottavasti Aune ei enää lähde jännittäviin seikkailuihin niin, ettei enää löydä omaan kotiinsa... Se oli kuulemma tosi luottavainen ja kiltti tyttö, mikä ei ehkä ihan aina oo hyvä asia jos maailmassa on jotain tuhmiaki ihmisiä. Ollaan tosi tosi ilosia, että kissi pääsi kotiinsa!
 
Nyt oli aihetta rusettijuhlaan!

Tämän iloisesti päättyvän tositarinan myötä me kaikki toivotetaan oikein riemullista ja tieltä eksymätöntä tulevaa vuotta ihan jokaiselle kissalle ja ihmiselle!"

-Alfred

tiistai 29. joulukuuta 2015

Muuttunut sohva

Alfredin ja Mimmin joulu meni vähän pipariksi ihmisten sairastumisten vuoksi. Pipariksi ja pipariksi, mutta ihmisiä ei saanut aktivoitua sohvan pohjalta juurikaan muutoin kuin syömään, joten kissat saivat keksiä ihan omatoimista tekemistä..

Hemmetin paparatsi.
"Sen verran tuo palvelija on nostanut ahteriaan penkistä, että on saanut kiusattua meitä sen räiskintävehkeen uudella osiolla, jota se kutsuu salamaks. Ai-van kammottava valopallo iskee aina, kun kuuluu sellanen ihmeääni ensin. Me ei tykätä.

Onko pakko?!
Se jopa seuras meitä yläkertaan sen mötiskön kans, vaikka ennen se ei oo vissiin jaksanu raahata niin painavaa juttua meijän perässä.

No, näytetään nyt sitte, mitä me ollaan tässä viikon aikana värkkäilty. Ollaan viihdytty ylhäällä sen jälkeen, ku täällä levis tää sohva ihan ihmeelliseks!

Siis ihan oikeestiko??
Sohvalla on kiva hyppiä edestakasin ja välillä pötkähtää hetkeks levähtämään ja vähän mietiskelemään.

No okei, on meijän kaa ihan vähän leikitty kuten kuvasta näkyy...


Sitte välillä on toisen vuoro, tuossa reunalla on paras paikka!


Mutta kaikista hauskinta on ollu hitusen alempana, siellä on kaikkia kivoja koloja ja onkaloita, joissa voi tähystää ja vaania, kun kukaan ei tiiä missä me ollaan!


Tuolla on kiva viettää aikaa, varsinki maton päällä, ku siinä on kivan lämmin köllötellä. Vielä kun tuosta menee syvemmälle niin voi vaania ihmisten jalkoja, jotka saattaa vilahtaa sohvan alta. Ei me tietenkään niihin tarrata kiinni, kunhan kiusataan! Paras hetki raapia puuosia on sillon, ku ne makaa tuossa sohvalla ja kattoo telkkarista jotain tosi jännää.

Saatiin me joululahjojaki, monta uutta lelua ja herkkuja ja Mimmi sai vielä synttärilahjaks kissanminttupallon, josta se tykkää tosi paljon! Paras juttu oli kuitenki ihan oma lahjapaperi, joka me saatiin pitää joulun yli!


Tuon paperin sisällä oli kaks noita jalkapalloja ja se toinen, pinkki, on tainnu jo mennä sohvan alle piiloon. Paperin päällä tuli kyllä istuttua ja maattua tovi jos toinenki, ja välillä piti koeistua myös pahvinpalanen, joka täällä kans oli pari päivää.. 

Ihan tyhmää kyllä, että ku kerranki ihmiset oli kotona, ni sitte ne ei ees leikkiny koko aikaa yhtään paljoo meijän kans. Ehkä sitte seuraavana jouluna?"

- Mimmi & Alfred

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

"Porsaita äidin oomme kaikki,
oomme kaikki, oomme kaikki,
porsaita äidin oomme kaikki,
oomme kaikki, kaikki!
Sinä ja minä, sinä ja minä."


Hyvää joulua ja iloista joulumieltä! :)
Toivoo Alfred & Mimmi +palvelija

maanantai 21. joulukuuta 2015

Mimmi 2 vuotta!

Mimmi täyttää tänään kaksi vuotta ja sen kunniaksi muutama vanha kuva. Mimmi taitaa haluta synttärilahjaksi ekstrapaljon leikkiaikaa ja ehkä vähän rapsutuksia... Herkkujakin neiti saisi, mutta syötäväksi kelpaavaa (kissoille tarkoitettua) namia ei ole vieläkään löytynyt. Palanen lauantai-makkaraa taidetaan kuitenkin sankarille suoda juhlapäivän kunniaksi!
11.12.2014 Mimmi ja mehukas villasukka

Huhtikuu 2014, ihan vauva vielä...

11.7.2014 Vessan lavuaarista tulee sulotuoksuja :p
7.8.2014 Kuuma kesä!
20.8.2014 Superhelle, mihin menit?!
5.1.2015 Viimeiset hetket ilman Alfredia, Mimmi sai nauttia takan lämmöstä vielä yksin..
28.4.2015 Tunneli tuli taloon!
18.12.2015 Joulutunnelmaa ;)

Onnea Mimmi-mussukka, Schmimii, Mimmuli!! <3 <3 <3

Ja se oikea synttäriposeeraus tulee tässä:
 
2-vuotiaan venytys ja samalla pilkahtaa britin villahousut!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Etukäteisjoulu

Alfred ja Mimmi saivat joululahjan jo näin hyvissä ajoin tänä vuonna. Päätin, että valtavaa pahvilaatikkoa ei minikuusen alle sullota, kissat saavat sitten aattona ehkä (jos ovat olleet kiltisti) jotain vähän pienempää...

"Mikä tää on, tää on varmasti meille! Me haistetaan, että täällä on jotain jännää ja just meille eikä kellekään muulle! Avaa se, avaa se!!"

M: "Vähän tylsä paketti mutta menettelee! Kuplamuovinen vessa! Mjooo-oh, vaikuttais ihan sopivalta, vain hiekka puuttuu."

A: "Jee nyt määki mahdun kunnolla pissalle! Onki ollu ärsyttävää ku hiekat on lennelly mun vauvavessasta heti, ku vähän yritän pissejä piilotella. Ei oo kyllä mun vika, enhän mää enää oo vauva vaan viiskilonen Mies ja vihdoin tuo palvelijaki sen tajus! Mutta mikä toi liila on täällä sekottamassa, aika typerä hiiri..."

M: "No oo sä siellä vessassa, mä keskityn syömään tän laatikon! Saattaa mennä joulun yliki, että saan tähän jotain rotia..."

Uudelle vessalle oli oikeasti tarve, kun vanha pikkukakkoslaatikko alkoi käydä liian pieneksi näille kahdelle. Nyt on korkeat reunat ja tilaa kuoputtaa!
(Hiiren sai tilauksessa kaupan päälle, mutta sehän ei tietenkään saavuttanut meillä suurta suosiota :D)

Ulkoinen salamakin on nyt saapunut, meille tulikin kaikille joulu etuajassa. Käytössä vehje ei vielä ole, pitäisi etsiä netistä edes jonkinnäköisiä käyttövinkkejä siihen.. Jospa jouluna ehtisi vähän tutustua asiaan ja opetella lisää kameran käyttöä. :)

tiistai 15. joulukuuta 2015

Parasta talvessa...

...on takkatuli!
 
Viikonloppuna taisi olla ensimmäinen kerta, kun Alfred näki takkatulen meidän talossa. Pienesti taisi poikaa aluksi jännittää ja teimme heti selväksi, että ihan tuleen kiinni ei ole asiaa..

Aluksi savuhajuja haisteltiin vähän kauempaa Mimmin vieressä, mutta pian uteliaisuus vei voiton ja oli päästävä vähän lähemmäs katsomaan, mikä ihmeen valo sieltä loistaakaan.

Tätä lähemmäs takkatulta ei kyllä oikeastaan edes pääse, eikä siihen lupaa heruisikaan, kun tuostakin häädettiin Alfred jo kauemmas.. Mimmi onkin jo konkari takanlämmityksessä ja jää suosiolla turvallisen välimatkan päähän möllöttämään. Mimmi tiesi myös valmiiksi seuraavankin päivän ohjelman, kuka voisi vastustaa ihanan lämpöistä takanpäällistä?


Värit ym pielessä...
Takan päällä menikin seuraava päivä hyvin pitkälti, välissä käytiin vain syömässä ja vessassa. Molemmat tuntuivat illalla olevan jo hyvin levänneitä.. Onneksi takka on jo viilentynyt, niin saa laiskiaisiin välillä vähän liikettäkin ;)

Olemme myös jatkaneet jouluvalmisteluja. Hauskin juttu tähän mennessä on ollut pakastimen sulatus. Saattoihan siinä ihmisellä ruveta menemään jo herne nenään, kun kissat olivat vuorotellen leikkimässä valuvan veden ja jään kanssa. Ihmettelivät kovin, miksi aiemmin ovat saaneet leikkiä jääpalalla vesiastiassa, mutta yhtäkkiä leikki ei olekaan sallittua. Joku vain pelkäsi, että pakastimen jäähän olisi kerääntynyt kaapista jotain myrkyllisiä metalleja tms. eikä sen takia uskaltanut päästää kisuja jääapajille. Pitänee antaa Mimmille ja Alfredille taas ihka oma jääpala, jolla leikkiä...
"Me vaan katotaan....Misä meijän ruuat on???"
Vahtimestari
Tokihan myös pakastelokerot piti karvoittaa, eihän kotia muuten voi kutsua kissataloudeksi! Hauskaa oli myös hypeksiä laatikosta toiseen ja antaa palvelijan jännittää, milloin joku tai jokin rämähtää lattialle. (Niin ei onneksi kuitenkaan käynyt.)


"Pysys paikallas nii mää pesen sut"
"No pesenksmää sutki?"

"Siis täh, ai laatikot pitäs pestä?!"
Seuraavana vuorossa olisi lahjojen paketointi, joka sekin on ainakin Mimmin mielestä jättekivaa! Puuhaan saa menemään niin kauan aikaa kuin siihen on mahdollista käyttää, ja minusta on hauskaa, kun kissoilla on hauskaa. Taidammekin paketoida muutamassakin eri erässä. Lahjanarut taidan tosin jättää laittamatta...

Mikä teistä on parasta talvessa?

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Hassutteluhetki

Mimmi höpsähti eilen auringon vaikutuksesta sen verran pahasti, että annetaan kuvien kertoa tapahtumasta tarkemmin. Kuvaushetki oli kyllä maailman paras, aina vain löytyi uusia keimailuasentoja ja riekkumisilmeitä :D Mimmi oikein nautti valokeilassa olemisesta!

Leppis on karannut!


Mikä ilme!! :D

"Ööh, mitäs nyt piti.."

Välipesu ja kynsien putsautus!


"Tää on se mun pöllöilme! :D"

"Nuuuuuhh..."

"Oon piilossa!!"


"Tällai en ookaan ennen tolpan kans tehny, oli jännä!"
Hassutteluhetki oli kyllä parhautta! Vaikka ulkona onkin pimeää ja märkää eikä lumi pysy maassa päivää pitempään, Mimmi osaa ottaa ilon irti pienistäkin auringonsäteistä..

lauantai 5. joulukuuta 2015

Aktivoitunut Alfred

Jotakuinkin vuosi sitten harkitsin palloradan ostamista Mimmille syntymäpäivälahjaksi. Ostopäätös varmistui joulukuun kuluessa, kun väsäsin neidille kotikutoisen minipalloradan leivinpaperihylsystä ja sählypallosta. "Aktivointilelu" oli heti uusi suosikki, ja sillä leikittiin niin aktiivisesti, että se oikea pallorata oli sitten saatava. Hukkaostoshan muovirata ei tietenkään ollut, sehän on suorastaan loistava nukkumapaikka.. ;)


Tästä päästäänkin siihen, että tyhjä leivinpaperipahvi suorastaan huusi jälleen pääsyä askarreltavaksi, ja testasin tällä kertaa Alfredin aivonystyröiden toiminnallisuutta. Hylsyyn tein kolme reikää, joista yhdestä pallo mahtuu ulos. Aktivointilelun tarkoitus (ainakin kissojen mielestä) on siis saada piilopallo pois kolostaan.

Jo kolmas videointi onnistui tyydyttävästi, Alfred oli aluksi hiukan laiskalla päällä ja lopetti leikin kesken aina, kun huomasi kameran. Tötsä on kaikista hauskin tietysti yöllä, niinkuin kaikki muukin, mistä saa ääntä aikaiseksi..

video

Viikon kuluessa olemme myös koristelleet kotia joulua varten ja kissat ovat tietenkin olleet kaikessa mukana enemmänkin kuin olisi tarpeellista. En tiedä mitä tapahtui, mutta tänään juoksin keittiöön kuultuani kilinkalin-meteliä ja näky oli (pikaisen tuhojen määrän tarkastuksen jälkeen) tämä:
"Mitä täällä tapahtuu?"
Epäilen kyllä suuresti, että oikea syyllinen löytyi pöydän alta ja Mimmi oli vain tullut tarkastamaan tuhot. Tai jos Mimmi tämän teki, on se kyllä aika tyttö olemaan häpeämättä..
"No en kyllä ollu minä!"
Alfred (?) oli ilmeisesti sitä mieltä, että asetelma oli täysin epäonnistunut ja kaipasi pientä uudistamista. Pentikin kynttiläkipoille kymmenen pistettä ja bonusleima päälle kestävyydestä: tämä oli jo toinen kerta kun kippasivat, eikä laseissa näy naarmun naarmua!

Kaikki uudet hajut on käyty tutkimassa ja vanhatkin kiinnostavat taas ihan eri tavalla. Kissoja onkin saanut vuoronperään kieltää tekemästä sitä ja tätä ja tuota. Talosta löytyy nyt ihan liikaa johtoja, oksia ja valoja, joita voi vähän kokeilla haukata, läpsiä ja repiä...

Mutta, koska Alfred on kuitenkin suloinen kollipoika, oli minulle kuitenkin jätetty sydämelliset jouluterveiset hiekkalaatikkoon:
Täydellinen! :D
"Miks toi lapio on tuolla??"
Joudumme myös ilmoittamaan, että Kollinkoukkuja-blogin villahousuhaastetta ei onnistuttu tässä taloudessa toteuttamaan kissojen siveellisyyden vuoksi. Kissat karkaavat aina heti, kun yritän lähestyä niiden peboja kameran kanssa, ken tietää miksi. :D Brittiläisten villapöksyt eivät muutoinkaan ole yhtä komeat kuin pitempikarvaisilla kissakavereilla, joten tyydymme ihailemaan muiden kauniita pitkiksiä.


Hyvää (ja rauhallista) itsenäisyyspäivää ihmisille ja kissoille!
Toivottavat Mimmi & Alfred ja palvelija