sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Korvike

Kärpäsiä odotellessa Alfred:
"Aika tylsää tää odottelu..."
"!! Mikä se oli?!"
"Häh, punanen! Mutta missä se hyvä naru on??"
"Rapisee mukavasti pahvia vasten ton möntin karvajalat! Melkein pakko saada se kiinni, vaikkei naru ookaan..."
"Lähes suoraan suuhun tipahti, voi miten helppoa. Oikeestaan luvattoman helppoa. 

Mistä tulikin mieleen, että jäin kiinni luvattomalta karkureissulta. Nimittäin Nupun ja Jujun mami bongasi mut Mallorcalla! Palvelija ihmettelee, miten mä sinne oon ehtinyt, mutta mä oon tosi taitava näissä hommissa. Kävin katteleen, ettei se mun naru olis sinne eksynyt. Ei ollu, höh, ja sit tulinki heti takasin kotiin. Mimmi ja emo oli jo huolissaan, mihin olin hävinnyt.
Tuolta pääsee sinne ulkomaailmaan ja takasin! Se on sellainen teleportti, jota emoki haluais osata käyttää."
M: "Aika paksua, en usko tuota löpinää. Aprillipäivä meni jo! Teleportteja ei oo vielä keksittykään."

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä

"Karkulainen" ja loput tipuset lasipurkin suojista toivottelevat nyt jo vähän myöhässä hyvää pääsiäistä, niinkuin me kaikki muutkin!

Kadonnut postaus/ Pääsiäiskatastrofi
Kiitän pääsiäisnaru-postaukseen saapuneista kommenteista, jotka katosivat kyseisen postauksen mukana. En enää kestänyt katsoa sitä, koska niinhän siinä kävi, että vaikka kuinka varovainen olin, puolen minuutin katseenkääntö riitti siihen, että Alfred SÖI sen sam***in keltasen pätkän lauantai-iltana!!! Voi EIEIEIEIEIEI!!

Päivystävä eläinlääkäri puhelimessa kehotti hysteeristä kissanaista rauhoittumaan ja vain seurailemaan, että naru poistuu viikon kuluessa elimistöstä ja että kissan vointi pysyy normaalina. SEURAILEMAAN?? VIIKON?? Voitte arvata, että täällä ei olla paljoa nukuttu viime yönä. 15cm silkkinarunpätkän pitäisi kuitenkin lääkärin mukaan kulkeutua itsekseen ulos.

Koska meillä ei tietenkään ollut valmiina oikeaa parafiiniöljyä, annoin Alfredille kunnon annostuksella kissanmallasta (sis.parafiiniöljyä)  monta kertaa vuorokauden aikana, jos toimitus sillä nopeutuisi. Iltapalaksi se söi eilen kurpitsaista kananrintaa (kuituja) ja muutamia vehnänoraan korsia heti narun perään. Tämä päivä menikin minulta ihan sumussa, itku kurkussa ja sydän huolesta sykkyrällä. Alfredilla ei ollut mitään hätää, söi normaalisti ja ihmetteli vain miksei leikitä sillä "huipulla" lelulla enää.

Kun sunnuntai-ilta koitti, Alfred meni normaaliin tapaansa ykkös- ja kakkoshädälle. Minähän tietysti istuin ja vahtasin vieressä ja tongin "kakkoset" samantien pussiin tutkittavaksi, vaikka epäilin suuresti niin nopeaa kiertoa ruuansulatuselimistössä. Taas pääsi itku! Naru oli nätillä rullalla ruohonkorren kanssa ulosteen seassa!! 


Tässä oli nyt niin monta onnenkantamoista matkassa, ettei sama tuuri voi monta kertaa jatkua. Senpä takia meillä ei enää naruleikkejä leikitä, ikinä. Kissanlelu, josta silkkinaru oli peräisin, lensi myös samantien roskiin. En suosittele moisia leluja kenellekään! Ainoa naru tai naruntapainen mitä täältä enää löytyy, löytyy youtubesta.

Nyt uskallan ehkä taas jo hengittää ja viettää viimeisen pyhäpäivän ihan vain rentoutuen, kissoja rapsutellen. (Seurailen vielä, ettei huomisesta tai myöhemmistä kakoista enää löydy ylläreitä, jotka vaativat eläinlääkärillä käyntiä.)

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kuu kärpäsestä kesään

Ensimmäinen kärpänen pyydystetty ja syöty, tänään! Ihmiset sen pihalta pyydystivät sisätiloihin, ja koska kärpänen taisi olla vielä kevätkohmeessa, Alfred söi sen suihinsa noin viidessä sekunnissa. Ei kerennyt kärpänen sisäilmaa haistella, ei. Ja koska toimitus oli noin nopea, en ehtinyt kaivella kameraa pölykerroksen alta toimintakuntoon. Palaamme siis aikaan ennen kärpästä ja jatkamme tästä harrastuksesta myöhemmässä vaiheessa.
"Tässä sitä vasta haaveillaan kesästä ja kärpäsistä, enää puuttuu se kesä."
Meillä on tässä ollut ihan tyhmiä viikkoja, kun jonkun pitää olla jatkuvasti tienaamassa, eikä ehditä arkisin tekemään oikeastaan mitään muuta. Alfred päätti sitten antaa muuta ajattelemisen aihetta, kun lopetti syömisen kokonaan keskiviikkoaamun jälkeen, oksennettuaan edellisyönä joitain kertoja (5 läjää klo 01.30, läjistä vain yksi matolla!).
"Tällanen olo mulla oli: burp-blaaaggh. :p"
Emo-palvelija huolestui tosissaan, kun miespalvelija oli ehkä ensimmäistä kertaa ikinä huolissaan kissasta. Luojan kiitos torstaina Alfred kuitenkin söi jo pikkuisen annoksen, ja kaupasta kipaistu vehnänoras kelpasi ja luultavasti auttoikin mahakipuihin. Syöminen tapahtui viimetipassa, tuon ruokailun jälkeen olisimme kiikuttaneet pojan jo lääkäriin, jos ruoka ei olisi maistunut. Sen verran nuupahtaneita täällä jo oltiin, että ei kelvanneet herkkunamit eikä narupelit, joihin Alfred on edelleen normaalitilanteessa koukussa.
"Mutta nyt oonki jo ihan fine!"
Nyt tilanne on jo paljon parempi, eikä syömisongelmaa enää ole. Vihdoin hiekkalaatikosta löytyi myös Alfredin kakkoshätä, jota olen odotellut, että saa huokaista helpotuksesta. Tiedä sitten, mikä tuohon syömättömyyteen oli syynä.
Tänään on sitten ollutkin jo ihan kiva päivä, ollaan kärpäsensyönnin lisäksi värkkäilty kissojen kanssa kaikennäköistä. Suurin syy "kaikenlaiseen värkkäilyyn" on varmaan siinä, että yritän vältellä siivousta kaikin keinoin. :D 
"Alamainen hommiin siitä, hophop!!"
Ei kai tässä auta kuin totella, kun Kapteeni Käskee. Sitä ennen, Alfredin päivän mietintä:
"Jos palvelija meinaa huomenna antaa äänensä jollekulle, miten se aikoo jatkossa lässyttää meille??"

- Alfred ja "vähä väsyny" palvelija, lottovoittoa odotellessa