lauantai 21. lokakuuta 2017

Saalistusonnea

Tästä se taas lähti. Mimmi valmistautui jo päikkäreille upouudessa majapaikassaan, mutta eihän siitä taaskaan mitään tullut, koska majapaikan ulkopuolella vaani hirveä peto vain odottaen saalista saapuvaksi..
Kas tässä. Ja saaliistakin saatiin juuri sopivasti näköhavainto, nyt täytyy olla tarkkana! Mimmi joutui jo tässä vaiheessa poistumaan takavasemmalle. Saalistaja ei ole ennenkään paljoa mimmejä ja männynkäpyjä väistellyt koittaessaan pyydystää haluamaansa.
 Majapaikka meni heti nurin, mutta saalis on jo lähes hyppysissä!
 Piste on typerä, kun se kiertää ympyrää ja menee piiloon!
Majapaikka rakennetaan aina uudestaan, kun piste on piilossa. Ehkä senkin pitää levähtää, että jaksaa taas pörräillä ympäriinsä..
Ja taas mennään! Piste kiertää aina majapaikan kautta ja Alfred menee läpi vaikka vuorten saadakseen täplykän kiinni. Joskus Alfred on valoakin nopeampi niinkuin tässäkin kuvassa: täplä on hetkellisesti nenänpielessä kujeilemassa kunnes ehtii jälleen kauemmas.
Huom. häntä :D
Mutta täplytin livahtaa aina karkuun! Miten suuri saalistaja pitäisi olla, että sen saisi kiinni ja syötyä?!
Se jää varmaan nähtäväksi. Saalistaja on valmis luovuttamaan. Majapaikka varmaan tarjoaa jotain sapuskaa, toivottavasti myös epäonnisille saalistajille. Kanaa ehkä?


Ainiin, tämänvuotisista synttärikuvauksista ei sen kummempaa postausta saa aikaiseksi. Kaikki meni yllättävän hyvin, kun harjoittelin kamerankäyttöä liikkumattomalla kohteella ja Alfred tietenkin linssiluteena oli salamana paikalla. Eihän vain täällä kuvata jotain muuta kuin häntä!?! Poseeraaminen oli kivaa, kun ekaa kertaa siitä sai vielä nameja palkinnoksi. ^.^ 
"Ai miksä tällasta muka kuvaisit??"
Mimmi ei oikein ole arvostanut Alfredin saamaa huomiota ja päättikin varastaa tämän saaman synttärilahjan itselleen...
"Ei se tätä kuitenkaan halua, mä tykkään enempi!!"
Onneksi noita "irtolintuja" tulikin tilattua kaksi. :)

torstai 12. lokakuuta 2017

Herra Alfred, 3v.

Järkyttävää! Herra Alfred on jälleen vuoden vanhempi ja täyttää jo kolme! Nopeasti on jälleen vuosi kulunut. Tapamme mukaisesti otimme poseerauskuvan takan päältä jatkoksi menneiden synttäreiden kollaasiin.
Brittiläinen lyhytkarva kehittyy hitaasti ja pientä muutosta vuodentakaiseen saattaa ehkä havaita, muutos ei kuitenkaan ole niin suuri kuin vuosi sitten. Turkki näyttää kyllä jo vähän siltä, että ensimmäistä pesua pitää varmaan tosissaan harkita Alfredin ollessa kolmevuotias.

Synttäripäivänä ei pesuhommiin kuitenkaan ruveta, vaan vietämme päivän leikin ja hyvän ruuan (tonnikalaa ja tuijottavia pikkukaloja) merkeissä. Pitäähän tuo pesu muutenkin suunnitella perinpohjaisesti ennen kuin ruvetaan hutkimaan. ;)
"Sä kyllä otit tällaisen kuvan jo vuosi sitten.."
Kaksivuotiaana Alfred: 
* oppi antamaan high fiven
* oppi (ainakin melkein) kahden tassun läpyn
* leikki paaaaljon naruleikkejä
* metsästi salamannopeasti ötököitä ja (pikku)kärpäsiä
* opetti Mimmin maukumaan ihmisille ruuan/leikin/rapsutusten toivossa
* kiusasi Mimmiä
* sai tuta Mimmin raivon kiusattuaan tätä
* on nukkunut alakerrassa, yläkerrassa, mahallaan, selällään, kyljellään, toisella kyljellään, mamin vieressä, isin vieressä, peiton alla, peiton päällä, kopassa, sohvalla, sängyssä, lattialla, matolla, tuolilla, ränkyllä, kiipeilypuussa (vanhassa ja uudessa), vaatekaapissa ja ties missä..
* naukui triljoona kertaa
* on leiponut mamin mahaa ainakin triljoonabiljoona kertaa
* on kehrännyt itsensä ja mamin uneen ties kuinka monta kertaa
* pysyi terveenä ja mikä ihaninta,
* kasvoi yhä rakastettavammaksi.
"Mitä sä miespalvelija nyt oikein yrität..." :D
Hyvää synttäriä, herra Alfred-rakas! <3

lauantai 30. syyskuuta 2017

Vanhassa lelu parempi

Takkakausi on tällekin syksylle korkattu ja samalla kissat saivat jälleen pääsylipun takan päälle, kämpän parhaalle paikalle. (Mimmi tosin on päässyt privaattipaikalleen koko ajan kiipeilypuun kautta hypäten, mutta Alfredin akrobatiataidot eivät riitä moiseen ilmalentoon.) Yläilmoissa on edelleen hauska leikkiä samoja leikkejä kuin aiemminkin; tällä kertaa kaivoimme linnun jemmalaatikon pohjalta.
"Nuuh, miten lintu voi pölyyntyä?"
Kauaa ei Mimmi kuitenkaan saanut lintua nuuhkia, kun Alfred tuli ja omi leikkihetken itselleen.
"Ei taas tätä..."
Pahin rallitus oli tässä kohtaa jo takanapäin, joten kuvista välittyy "vaihteeksi" brittiläiseen tyyliin rennonletkeää leikkimistä..
"Ei oo pölynen, tää on hyvä!"
Kuinka solmuun voi kissa itsensä saada onkilelun kanssa? :D
"Hyvin solmuun, nähtävästi. Jaaha, mulle ehkä jo riittiki tää leikki."
"Krääh, se oli mun selän takana!"
"Oho, tassut tyhjänä. Ei se naru aina meekään solmuun!"

Tässä kohtaa meno oli sen verran raisua, että Mimmi päätti vain pitää takkaa pystyssä. Olisihan se kamalaa, jos se kaatuisi!
Alfredin leikkihetki alkoikin olla jo loppusuoralla. Selän alle jäänyt lintu ei paljoa häirinnyt, kun unihiekka painoi sitäkin enemmän silmissä..
"Veisitkö linnun jo takas jemmaan, mua unettaa?"
Ja minähän vein. Alfred jäi uneksimaan, kuinka onnistuisi salaa pudottelemaan lelujaan takan rakoseen, sinnehän se lintukin aina menee, vuodesta toiseen... ^.^